Hei vanha ystävä!

Suomen vientiteollisuus pyhitti lepopäivän ja pilotilla oli tilaisuus liikkua vaihteeksi urbaanissa ympäristössä. Mikä onkaan mukavampaa kuin kävelyretki jokirantaan, kun aurinko vihdoin päättää paistaa. Saman ajatuksen oli saanut muutama sata turkulaista.

Merelle kuuluisit yhä.
Tällä liikkuivat pilotin eläköityneet kolleegat.

Mars matkaan, yhdistetty kuvaus- ja lounaskävely alkakoon. Suuntana ensin Bore-laiva, joka on ollut allekirjoittaneen elämässä vahvasti mukana lähes kymmenen vuotta. On käyty Välimeret, Gambiat ja Grönlannit. On kyllä skitsofreeninen olo, kun katselee sitä tuossa. Valkoinen sen pitäisi olla. Ja Kristina Regina siinä pitäisi lukea, juuristaan huolimatta. Tuossa roikkuu maalit ja tuolla valuu ruosteet. Missä pursimies luuraa, kiireesti pesuhommiin! No, ei ole enää merenkulkija Regina eikä pilotti, joten eteenpäin sanoi venäläisen jokilaivan kapteeni jäihin juututtuaan.

Transgermanian bulbi sen jälkeen, kun se oli tehnyt tuttavuutta rannikkomme kallioperän kanssa Stenharussa lähellä Utön saarta vuosia sitten.

Forum Marinum kuuluu Turun helmiin. Siellä menee helposti tuntikausia, vaikkei olekaan yhtä iso kuin Kotkan merimuseo. Kannattaa pistäytyä, jos Turussa liikkuu. Tällä kertaa tyydyin pihanäyttelyyn. Transgermanian bulbi on varsin veistoksellinen ja muistuttaa rantakivikkojemme anteeksiantamattomuudesta. Luotsikutterin rungon malli on pysynyt melko samanlaisena vuosien saatossa. Mitä sitä hyvää muuttelemaan. Toki sitä on hieman hiottu. Ja siinä missä vanhat kutterit olivat meluisia ja epämukavia, nykyään sisään ei kuulu kuin kuiskaus. Kyllä kelpaa joustopenkillä istuskella ja kuunnella ylesuomea. Kiitos työnantaja ja Uudenkaupungin työvene.

Aurajokeen on aikanaan tullut rahtiliikennettä paljonkin. Enää vaan suuret purjelaivat, sotalaivoja kesällä ja jokunen pieni risteilijä. Nekin vähän lähemmäs joen suuta. Ei Joensuuta. Laivaliikenteestä muistuttaa pollarit laiturin reunoilla. Pollari on mainio keksintö, melkein Nobelin paikka. Sen lisäksi, että siihen voi kiinnittää trossin, sen päällä voi istuskella (ja soittaa haitaria samalla jos osaa) ja se on ainakin mielestäni varsin esteettinen näky.

Pollarissa on jotain kuvauksellisuutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s