Luotsin tärkein ominaisuus on luottamusta herättävä kädenpuristus. Näin tuumasi eräs kolleegani. Hyvin sanottu, tuo lause sisältää aika paljon. Satamiimme liikennöi laivoja, joiden miehistö tulee aivan toisenlaisista olosuhteista. On mahdollista, että tuo miehistö ei ole koskaan käynyt edes Itämerellä. Voi vaan kuvitella sen paineen, mikä kipparilla on ohjatessaan kohti kivikkoja, jossa vilkkuu erivärisiä valoja. On ihan eri asia navigoida valtamerillä kuin täällä kaislikossa. Joka vieläpä jäätyy noin kerran vuodessa. Jotkut luotsipaikat sijaitsevat paikassa, joissa isoimpien asiakkaiden osalta point of no return on ohitettu – tilaa kääntyä ympäri ei ole. Miksi? No koska ulommas ei ole asiaa merenkäynnin vuoksi. Ja sitten paikalle lehahtaa luotsi. Ei nyt viitta hulmuten, mutta reppu selässä ja oranssilla veneellä kuitenkin.
Mitä te siellä teette? Eikö ne itse osaa? Onhan niillä gps. Näitä olen kuullut työhön liittyen. Naapurini kysyi, että menettekö sinne laivaan kyytiin asti. Joo, mennään.
Mitä me tehdään, perushomma menee suunnilleen näin. Kun pilotti on saanut tomumajansa raahattua ylös komentosillalle asti, alkukohteliaisuuksien jälkeen (enemmän tai vähemmän hengästyneenä riippuen kiivettyjen kerrosten määrästä) aloitetaan informaation vaihto. Kippari briiffaa laivansa ominaisuudet, kuten minkä tyyppinen ruori ja propulsio, selittää hallintalaitteita ja niin edelleen. Luotsi esittelee reittisuunnitelmansa ja sitä verrataan laivan vastaavaan. Jos mennään sisäänpäin, luotsi ehkä kertoo satamaproseduureista tässä vaiheessa. Tuuliolosuhteita ja mahdollista hinaajan käyttöä ehkä pohditaan. Ulos mentäessä mietitään jo luotsin poistumiskuvioita. Tähän kaikkeen kuluu ehkä muutama minuutti riippuen käytettävissä olevasta ajasta. Asioita tarkennellaan sitten, kun siihen on sopiva hetki.
Väyläajon suorittaa 99 % tapauksista luotsi. Hän käyttää joko automaattiohjausta tai antaa ruorikomentoja ruorimiehelle, joka pitää annettua suuntaa tai asettaa ruorin pyydettyyn kulmaan. Luotsin toimintaa monitoroi joko kippari tai vahtipäällikkö.
Satamamanöveerit menevät sitten vähän fiftisiksti, mäkihyppytermiä käyttäen. On kippareita, jotka suorittavat laiturointimanöveerit itse pilotin vahtiessa silmä kovana vieressä, etteivät laiturirakenteet vaarannu tai tapahdu muuta odottamatonta. Sitten on kippareita, joiden mielestä kyseiset puuhat ovat luotsin hommia. Voi olla myös niin, että hallintalaitteita käyttää vahtipäällikkö ja luotsi manöveeraa verbaalisesti, eli käskee mihin asentoon mikäkin vipu tulee asettaa. Tämä yhteistoiminnan muoto tulee yleensä kyseeseen isommissa aluksissa, jolloin yleensä on vielä hinaajia jommassa kummassa tai kummassakin päässä laivaa kiinni.
No sitten se gps, joka on läsnä yhteiskunnassamme enenevissä määrin. Se on kyllä tosi hieno keksintö ja helpottaa paljon merenkulkua ja muutakin elämää. On jopa niin hienoja automaattiohjauksia, että ne osaavat seurata ennalta määrättyä träkkiä ja näin löytävät perille ihan itse. Veneissäkin on sellaisia, olen nähnyt. Hieno homma! Mihinkäs siis enää luotsia tarvitaan? Peililasit päähän vaan ja kannat pulpetille. Odotellaan, että ollaan perillä. Ei se ihan noin mene. Mitäs sitten, kun joku tulee vastaan? Gps on lisäksi yhden tahon hallinnassa ja näin ollen siis melko haavoittuva systeemi. Modernikin navigointijärjestelmä kaatuu kuin korttitalo, jos tuo gps-signaali menetetään. Sen takia tuota träkki-moodia ei käytetä ainakaan luotsien toimesta ahtailla saaristoväylillä. Ei sellaista kyllä yleensä ole edes tarjolla. Navigointi perustuu tutkaan, näköhavaintoihin ja luotsin paikallistuntemukseen. Gps toimii hyvänä apuna. Lisäksi moni laiva on aika askeettisesti varusteltu navigointilaitteiden osalta. Parempaan suuntaan ollaan kyllä menossa.

Airisto-Erstan

Merimies on erimies

Vietato fumare

Mutta siihen kädenpuristukseen – jos alussa hermoillut kippari hymyilee luotsauksen päättyessä, voi olla varma että tehty työ on ollut tarkoituksenmukaista.

2 kommenttia artikkeliin ”Mutta mitä tekee luotsi?

  1. Kiinnostavaa, kiitos! Luotsi on musta siinä mielessä kiehtova ammatti, että se on niin vanha. Koskahan ensimmäiset ovat aloittaneet työnsä? Kun miettii nyky-yhteiskuntaa, niin monta perinteistä ammattia on kadonnut ja uusia syntynyt. Maailma muuttuu, toki, mutta kiinnostavaa seurata, mitkä pestit ovat sellaisia vähän pysyvämpiä. Ja vanhoilla luotseilla on varmaan paljon sellaista hiljaista tietoa, joka syntyy vain kokemuksen kautta, eikä sitä voi opettaa koulunpenkillä. Merimies on erimies -kuva on mahtava!

  2. Kiitos kehuista! Luotsi ammattina on syntynyt joskus keskiajan lopussa. Suomessa saaristoon syntyi luotsikyliä, joissa ammatti periytyi sukupolvelta toiselle. Saaristossa on edelleen kotiseutumuseoissa ja hautausmailla nähtävissä jäänteitä näistä. Ammatti on tosiaan säilynyt varsin samanlaisena, mitä nyt työkalut ovat muuttuneet. Jos sinua kiinnostaa enemmän, hanki käsiisi luotsiliiton ja luotsikirjaston julkaisema Elämää luotsiasemilla -kirja. Oivaa venelukemista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s