Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Ihan vanha juttu, ja pitäneekö paikkansa edes. Eroja kuitenkin on, kuten vaimoni suvaitsee välillä kohteliaasti ilmoittaa. Pohjustan hieman.

Ohjauskirjaa suorittaessaan luotsi tekee niin sanotun peitepiirroskokeen. Kokeessa piirretään kaikki mahdollinen merenkulkuun liittyvä karttaan, jossa on ainoastaan saarten ääriviivat. Väylät, poijut, sektorit, suunnat, linjataulut ynnä muut pitää muistaa kokeessa ulkoa. Tämä on aina vähän tuskallinen vaihe uutta väylää suoritettaessa, mutta toisaalta sen jälkeen kaiken näkee uusin silmin.

Vaimon mielestä on ihan käsittämätöntä, että voin muistaa jotain tällaista, koska en muista mihin sukat tai muut kamppeet ovat jääneet. Puhumattakaan jostain harvemmin käytetystä esineestä. Mä en voi käsittää, että joku muistaa muurahaismyrkyn olevan kolmannessa kaapissa oikealta, toinen hylly, siinä punakantisessa purkissa. Toinen esimerkki tämän päivän hiihtolenkiltä: ”Näitkö sä siinä kun joku oli alkanut rakentaa sinne ja sinne…?” En tietenkään nähnyt, koska keskityin pääsemään mahdollisimman kovaa eteenpäin. Kuka siinä nyt ehtii sivulle vilkuilemaan. Jälleen kyseenalaistus sopivuudesta ammattiini. ”Miten ihmeessä voi olla luotsina, jos omaa tommosen putkinäön?”

Juuri siksi. Kyky keskittyä olennaiseen. Kyky nähdä vain juuri sen verran, mitä prosessori pystyy käsittelemään. Meidät kyllä testataan soveltuvuuskokeessa taloon tultaessa. On kokeita, jossa mitataan valokuvamuistia ja simultaanikapasiteettia. Kokeita, joissa mitataan kykyä seurata annettuja ohjeita. Miehet ovat varmaankin paljon matemaattisempia tehdessään päätöksiä. Kyllä tai ei. Jos tämä on näin, niin sitten toimitaan noin. Naisilla se on enemmän toisaalta -ajattelua. Asiat ovat suurena pallona, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei ole niin selvää, onko joku juttu on tai off, vaan se voi olla maybe. Kyky päättää jostakin asiasta sekunnissa ei ole naisten vahvinta aluetta. Sen huomaa jo vaateostoksilla. Kertokaa, jos olen väärässä!

Edellä mainittu voi olla yksi syy, miksi on paljon miesvaltaisia tai naisvaltaisia aloja. Tapa ajatella ja havainnoida. Esimerkiksi Suomen luotseista kaksi on naisia (hyviä luotseja ovatkin!). Mulle testiä tehnyt psykologi sanoi ”tyypillinen meripäällystön edustaja” aikanaan, kun luotsiksi pyrin. Tästä on meillä tullut lentävä lause. Aina kun toimin rationaalisesti (vaimon mielestä jääräpäisesti), kuuluu ”tyypillinen meripäällystön edustaja”.

Tänään ei laitetakaan kuvia merestä tai laivoista, linssit on suunnattu Marsin ja Venuksen suuntaan 😉

Northern lights, f5,6 30″ ISO 800, jalustan puutteessa otettu auton katolta…

7 kommenttia artikkeliin ”Eläköön se pieni ero

  1. Haha, tutulta kuulostaa! Mä aina ihmettelen, että miten helkkarissa mun mies voi osata lentää lentokonetta, kun se ei saa pyykkikonetta päälle. :DMutta oikeasti, luin joskus jonkun semitieteellisen kirjan aiheesta. Nainen on tuttunut luolassa ollessaan pitämään silmällä montaa asiaa yhtäaikaa: eihän tuli sammu, missä lapset, eihän mitään vihollisia missään jne. Mies taas on ollut siellä pusikossa vaanimassa saalista. Sen takia naisten keskittymiskyky on vähän hajallaan ja miesten yhteen asiaan suuntautunut, simultaanikapasiteettikin on vähän erilainen. Samasta syystä nainen muistaa aina, missä kaikki kamat on ja mies ei näe jotain tavaraa, vaikka se olisi hänen edessään. Että syytä evoluutiota vain! Esimerkkejä oli vaikka kuinka, mutta en nyt muista niitä muita millään, tää jäi vain päähän.

  2. Joo, mä panen evoluution piikkiin kaikki mun missä-kysymykset tästä lähtien 🙂 On se varmaan niinkin, että esim pesukone ei kuule miesten mukavuusalueeseen, vaikka sen ehkä päälle saisikin. Naisilla sama asia pissapojan säiliön kanssa. Mutta hei, kukin kykyjensä mukaan!

  3. Satuitkin mainitsemaan tuon pissapojan… Mä kaadoin 12 vuotta sitten autoni jäähdytysnestesäiliöön pullollisen Lasolia, jonka jälkeen mun auto hinattiin korjaamolle. Päätin siinä ja silloin, että tästä eteenpäin löytyy aina joku muu, joka sen säliön täyttää, kun se tyhjenee. Ja aina on löytynyt. 😀

  4. Mutta miksi pitää mennä mahdollisimman kovaa eteenpäin? Juuri tämä ahdistaa hiihtolenkillä: ihmiset porhaltavat ohi silmät pullollaan ja kaikessa on vahva suorituksen maku. Kuitenkin samaan aikaan ympärillä on mitä ihanin maisema, timantit hangella, auringonpaiste… Mihin on niin kiire?

  5. Löysin tämän merkinnän ja ylipäätään koko blogisi google-haulla "peitepiirroskoe" pari päivää sitten. Nyt olen ollut ihan jumissa blogiisi. Tällaisena ikänsä merenkulkua rakastaneena ja vasta nyt (huonon?) päätöksen vahtiperämieskurssille lähdöstä tehneenä 34-vuotiaana en vain voi olla pitämättä kirjoituksistasi. Tyylisi on loistava. Aion seurata jatkossakin. Kiitos 🙂

  6. Kiitos ja tervetuloa lukijaksi! Koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä merelle. Voi olla, ettei ole helpoin mahdollinen ala, mutta tarjoaa paljon kaikennäköistä, minkä tulet huomaamaan, jos alalla pysyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s