Uima-allas

Reippaana ylös ja pulikoimaan! Kymmenen luotsia ja kuskia oli aamulla intoa puhkuen valmiina kohtaamaan pelastautumiskurssin haasteet. Onneksi fasiliteetit olivat kunnossa ja tarjoilu pelasi. Ilman muutamaa pannullista kahvia ja aamupuuroa ei pitkälle olisi pötkitty. Aamupäivä meni rattoisasti teoriaopintojen parissa. Mulla on ratkaisu kaikille ylipainon kanssa kamppaileville! Unohtakaa dieetit ja kamalan makuiset laihdutusliemet. Menkää veteen! Vedessä ihminen painaa kahdesta neljään kiloa. Näinkin mielenkiintoinen seikka tuli esiin, kun spekuloitiin paukkuliivien kelluttavuusominaisuuksia ja kääntökykyä.

Toimiiko vai eikö toimi?

Oli mielenkiintoista, kun tarkasteltiin juuri meidän omia varusteita ja niiden ominaisuuksia. Todettiin esimerkiksi luotsirepun (kts. Reppu ja reissumies – postaus) aiheuttavan muutoksia kellumisasennossa. Paukkuliiveillä on myös paljon heikkoja ominaisuuksia, vaikka ne mukavat päällä ovatkin. Käsi sydämelle veneilijät, ovatko huoltoasiat kunnossa?

Lounasaika. Tiedusteluistamme huolimatta allasosuutta ei voitu hoitaa teoriassa. Ei siis auttanut muu kuin vaihtaa uikkarit ja lämpökerrasto sekä haalarit ja luotsitakki päälle ja suunnata altaalle. Värväsin toimintaa tarkkailleen Terveystalon fysioterapeutin käyttämään kameraa. Kuvaajalle suurkiitos! Allasbaaria ei näkynyt, mutta simulaattorihalli oli täynnä asiaan kuuluvaa rekvisiittaa. Jopa samanlainen purjevene kuin meillä kellui altaassa! Tarkoitus ei ollut kuitenkaan ihailla maisemia altaan reunalta, joten pelastuslauttaa laukaisemaan, mars. Lautan lauettua ukot kyytiin ja merimatkalle. Nyt tiedän, miltä villasukasta tuntuu kumisaappaassa. On hiostavaa ja haisee pahalle. Tietysti valot sammutettiin ja tuuli- ja aaltokone käynnistettiin. Kannattaa välttää haaksirikkoutumista, on pitemmän päälle melko tympeää hommaa. Vieläkin tympeämpää on yrittää kiivetä lauttaan, mikä oli seuraavan harjoituksen aihe. Pelko kylmyydestä oli tässä vaiheessa turha, minulla ainakin hiki virtasi. Melkein verikin, kun ähellettiin potkivia kavereita ylös altaasta. Selväksi tuli, ei ole helppoa märissä vaatteissa.

Sitten kokeilemaan nostoa kutteriin. Kutterina toimi altaan reuna, mikä on helpompaa kuin oikeasti. Reuna ei nimittäin rullannut yhtään. Nostovälineistä parhaaksi osoittautui ihan tavallinen köysi, jonka toisessa päässä oli kelluke. Keep it simple stupid toimii tässäkin. Kaikki, missä on yli kaksi liikkuvaa osaa menee liian hankalaksi. Ainakin, jos kuvittelee todelliset olosuhteet. Todettiin putoamisen mereen olevan vältettävä asia. Jos on ihan pakko pudota, se kannattaa ajoittaa tyyneen kesäpäivään. Silloinhan putoamiset yleensä tapahtuvat.

Hii-op!

Vihdoinkin siirryttiin luotsien mukavuusalueelle. Luotsirappuja viisi metriä ylös altaasta. Tämä me hallitaan, katsokaas vaan. Ei vaan tule normaalisti kiipeiltyä läpimärissä kamppeissa reppu täynnä vettä. Meinasi oikeasti jäädä kiipeämättä. Yksi hyvä syy lisää pysytellä partaan kuivalla puolella. Nytkö saa huokaista. Ei. Kouluttaja huutaa, että noniin pojat! Hypätääs sitten sieltä viidestä metristä lauenneet paukkuliivit päällä ja reppu selässä takaisin tänne altaaseen. No ei tasan hypätä, hullunako se pitää! Ensimmäinen hullu tietysti hyppäsi ja muut perässä. Laumaeläimiä selvästi.

Highlight on jäljellä. Vinssaus helikopteriin. Jälleen tuulee ja on pimeää. Äänitehosteetkin ovat mukana. Katonrajassa kymmenen metrin korkeudessa on kopteri, jonne jokainen vuorollaan hiissataan. Oikeassa tilanteessa olisi vielä mausteena roottorivirtaus, paniikki ja kylmä vesi. Nyt se oli sentään 21 asteista. Ihan riittäviä tehosteita tunnelman luomiseksi oli tässäkin.

 Halukkaat pääsivät vielä kylmävesialtaaseen kokeilemaan kylmän vaikutusta kehon toimintaan. Päivä herätti ajatuksia. On tottunut liikkumaan merellä ja katselemaan niin jääkalikoita kuin muitakin luonnonilmiöitä. Mielessä ei kovin usein käy, miten heikoilla on jos sattuu joutumaan veden varaan. Ehkä siihen painonpudotukseen on parempi ne perinteiset konstit.

6 kommenttia artikkeliin ”Pilot over board!

  1. Kuulostaa siltä, että tätä olisi hyvä jokaisen veneilijän päästä harjoittelemaan. Kiitos hyvästä postauksesta!

  2. Superkiinnostavaa, kiitos! Mä olen tehnyt aika monta lauttaharjoitusta elämässäni, sekä kouluttajan että oppilaan ominaisuudessa. Vaikka meillä ei olekaan aalto- ja tuulikonetta, niin silti muutama juttu kyllä käy todella selväksi. Lautalle on ihan sairaan hankala päästä! Mäkin olen kuitenkin hyväkuntoinen ja aika vahvakin, niin ihan kauheaa ähellystä…Meriturvan kurssi vinssauksineen kiinnostaisi kyllä itseäkin.

  3. Ei kun kurssille vaan! Toukokuussa taitaa olla seuraava yleinen. Lautalle meno on todella hankalaa, kun märät kamppeet painaa. Mullakin tulee kokonaispainoksi varmaan 120 kiloa silloin. Meinaa papu loppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s