Siirtymä töistä kotiin ei käy aina kuin Strömsössä. Varsinkin silloin, kun puolisolla kiirettä omien töidensä kanssa. Vedetään ylävitoset ohimennen, heippa ja hippa… Olet yksin lauman keskellä, joka on kiihkeästi odottanut isukkia viikon. Mä en tiedä miten se menee niillä, jotka käyvät oikeissa töissä. Tuleeko jälkikasvuun samanlainen latinki kahdeksassa tunnissa kuin viikossa?
Ei tarvita kuin pari valvottua yötä työviikon aikana (joista ei enää palaudu), niin vapaaviikon alusta menee pari kolme päivää melko ärtyneessä mielentilassa. Sitä yllättää itsensä karjumasta kakaroille täysin tarpeettomista asioista. Miksi lastenohjelmat arkiaamuisin ei kestä kuin yhdeksään? Pitäisikö muka siihen mennessä Hesari olla luettu ja pannullinen kahvia juotu. Tiukkaa tekee.
Kontrasti työelämään on raju. Voin kuvitella, että työhön alkaa kaivata, jos istuu kolme neljä vuotta hiekkalaatikon vieressä ja vastailee ”missä kastemadot asuu” -tyyppisiin kysymyksiin.
Välillä tulee osumaa.
Kesä on siitä mukavaa aikaa, että ulos voi vaan lähteä – ilman puolen tunnin painia talvivaatteiden pukemiseksi. Vielä kun evoluutio opettaisi ihmisen täysveriseksi golfammattilaiseksi kolmevuotiaana, niin harkitsisin perhepäivähoitajan uraa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s