Vinkit laivojen kanssa touhuamiseen -postaus saavutti valtaisan sukseen, joten turistaan vielä muutama sana aiheesta.

Näkymä etusektoriin

Jääkausi on tehnyt saaristoomme inhottavia kapeikkoja, joissa on syytä olla tarkkana. Monasti laivoilla pitää suunnitella tietty ajolinja niistä läpi. Se ei välttämättä ole virallinen väylälinjaus, joka voi joissain tilanteissa olla jopa vaarallinen ajolinja. Sitä noudattamalla viitat saattavat jäädä alle tai ”bank effect” (matalikkojen aiheuttama imu) vaikuttaa epäsuotuisasti. Näin kesäkautena jostain syystä niissä hankalammissa kohdissa on yleensä aina vene. Se ei tietenkään ole veneen syytä. Mistä sitä voisi kaiken maailman laivojen liikkeistä olla selvillä?

Rönngrund rollikalla, huomaa tähtäyskeppi!

Jos kuitenkin sattuu veneilemään juuri kriittisellä hetkellä kapean näköisessä paikassa, kannattaa ainakin tarkistaa, olisiko mahdollista paeta johonkin. Vaikka väylän ulkopuolelle. Tai jos on saapumassa kapeikkoon ja takaa on tulossa saavuttava laiva, pikku immelmanni voisi olla hyvä ratkaisu, jottei oltaisi juuri yhtä aikaa kapeimmassa kohdassa.
Kapeikoissa on vielä se kurja juttu ainakin purjeveneiden kannalta, että tuulet pyörivät niissä arvaamattomasti. Syntyy ilmiö nimeltä venäläinen pystytuuli, jossa keulapurje vetää toiselta puolelta ja stora toiselta.

Tämä kuva on aiemminkin esiintynyt blogissa, mutta laske veneet ja katso miten hyvin ne erottuvat.

Saaristoväyliin on jostain kumman syystä tehty jyrkkiäkin mutkia. Nämä ovat niin ikään kriittisiä paikkoja. Laivoilla käännöksen ajoitus on toisinaan tarkkaa. Ei ole varaa mennä pitkäksi, eikä voi kääntää liian aikaisin. Miten sattuukaan sopivasti, jälleen kerran siinä jyrkässä mutkassa menee ainoa vene viiden mailin säteellä (taas ilman omaa syytään). Sisäkurvi on aina turvallisin paikka. Silloin laivan on helppo kiertää ympäri, eikä ole pelkoa joutua perän runnomaksi. Myös peräaalto on siellä pienempää.

On laivoissakin kaasu, jarru ja ratti. Minä ainakin mielelläni niitä käytän, jotta en häiritsisi yksittäisen veneilijän lomailua. Se ei ole ongelma. Sen sijaan meedionkykyni ovat vielä niin vajavaiset, etten pysty ennakoimaan sadan veneen tulevaa toimintaa. Lisäksi äkkiliikkeet ovat pahasta. Esimerkiksi kaasukahvan äkillinen nostaminen ylös aiheuttaa laivoilla täydellisen ohjailukyvyn menetyksen. Jo käynnissä olevan käännösliikkeen pysäyttäminen ja käännöksen aloittaminen toiseen suuntaan kestää turkasen kauan.

Tässäkö Vuoden veneilijät?

Yhteispelillä, yhteispelillä… Tulee muuten tosi hyvä mieli, kun joku toimii oikein särmästi. Toisten huomioonottaminen on katoavaa kansanperinnettä yhteiskunnassa. Vaalitaan sitä ainakin merellä tulevana kesänä.

5 kommenttia artikkeliin ”Tiukat paikat

  1. Yksi kysymys.Syksyn pimeissä joitakin kertoja liikuttuani (väylän ulkopuolella) olen havainnut osan laivoista valaisevan veneen valonheittimellä ja osan ei. Onko tarkoitus herätellä yöpurjehtija vai ainoastaan tarkistaa tuntemattoman tutkakaiun aiheuttaja. Kun kaikki eivät tunnu näin tekevän onko osassa laivoja valonvahvistinkiikarit, lämpökamera vai vähemmän utelias miehistö. Viimeksi valaistuimme puskuproomutönärin toimesta vaikka oma kurssi kulki jo lähes rantapusikossa. Yhdistelmän ohjailukyky taitaa olla muitakin laivoja heikompi ja Paraisten Nauvon välissä kulkeva väylä on aika mutkikas.

  2. pimeällä ajettaessa kaikki väylän lähistöllä olevat ylimääräiset kaiut tulee valaistua, jotta saa varmuuden tutkakohteesta. samalla tulee herätettyä mahdollinen väsynyt kulkija sekä ilmoitettua tuolle kulkijalle, jotta tulossa ollaan.oikeassa olet, puskuyhdistelmä on huomattavan paljon heikompi manoveerata kulussa ollessa, joten varoaluekin saattaa olla laajempi sekä väyläalueen ja lähiveden käyttötarve suurempi. täällä saimaalla väylät ovat varsin mutkaisia, ja kulkevat kaislikoissa ja niiden läpikin. vanha sanonta onkin, jotta sisävesikipparin erottaa järvikipparista oksien naarmut sisävesikipparin poskissa 🙂

  3. Komppaan kolleegaa… Joutsenet ovat muuten pirullisia, ne näkyvät tutkassa lähes yhtä hyvin kuin purjevene ja niillä ei tietenkään ole kulkuvalot päällä…

  4. Kiitos hyvistä bloggauksista aiheesta! Saaristossa tilanne on mielestäni veneilijän kannalta selkeä: huviveneet pysyvät poissa laivojen tieltä. Toimintatavoissa toki on kehitettävää – avasit hyvin saaristonavigointia isojen laivojen näkökulmasta. Mutta miten näet tilanteen avomerellä laivan ja purjeveneen kohdatessa ja miten laivan komentosillalla toivottaisiin purjeveneilijän toimivan tällaisessa tilanteessa?

  5. Avomerellä ei tule kyseeseen yleensä tuo ohjailukyky rajoitettu, paitsi isoimpien laivojen kohdalla. Silloin toimitaan periaatteessa meriteiden sääntöjen mukaan. Mä en kyllä itse lähtisi silti tarjoamaan veneellä laivan eteen, olen tavannut sen verran paljon merenkulkijoita eri maista ja kulttuureista. Ei lohduta, että oli oikeassa, kun on kuollut. Jos jotain toiveita, niin ainakin se ettei viime tingassa jotain arvaamatonta, tai jos kryssii, niin kryssit voi ajoittaa sopivasti, ettei tule lähitilanteita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s