Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Mitä miehen tulee olla…?

Siirtymä töistä kotiin ei käy aina kuin Strömsössä. Varsinkin silloin, kun puolisolla kiirettä omien töidensä kanssa. Vedetään ylävitoset ohimennen, heippa ja hippa… Olet yksin lauman keskellä, joka on kiihkeästi odottanut isukkia viikon. Mä en tiedä miten se menee niillä, jotka käyvät oikeissa töissä. Tuleeko jälkikasvuun samanlainen latinki kahdeksassa tunnissa kuin viikossa?
Ei tarvita kuin pari valvottua yötä työviikon aikana (joista ei enää palaudu), niin vapaaviikon alusta menee pari kolme päivää melko ärtyneessä mielentilassa. Sitä yllättää itsensä karjumasta kakaroille täysin tarpeettomista asioista. Miksi lastenohjelmat arkiaamuisin ei kestä kuin yhdeksään? Pitäisikö muka siihen mennessä Hesari olla luettu ja pannullinen kahvia juotu. Tiukkaa tekee.
Kontrasti työelämään on raju. Voin kuvitella, että työhön alkaa kaivata, jos istuu kolme neljä vuotta hiekkalaatikon vieressä ja vastailee ”missä kastemadot asuu” -tyyppisiin kysymyksiin.
Välillä tulee osumaa.
Kesä on siitä mukavaa aikaa, että ulos voi vaan lähteä – ilman puolen tunnin painia talvivaatteiden pukemiseksi. Vielä kun evoluutio opettaisi ihmisen täysveriseksi golfammattilaiseksi kolmevuotiaana, niin harkitsisin perhepäivähoitajan uraa.

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 4 kommenttia

Go B&W

Mulla on jonkun verran ollut tässä blogissa mustavalkokuvia. Mustavalkoisuudella pystyy kivasti pelastamaan huonoa valoa tai saamaan ”jotain” aikaiseksi kuvaan. Päätin testata, pystyykö mustavalkoisuus ihmeisiin. Paljoa Pasilan asemaa masentavampaa miljöötä saa hakea.

Kameran linssin läpi katseltuna moni masentava juttu saattaa muuttua ihan mielenkiintoiseksi.

Mustavalkoisena kuva muuttuu paljon levollisimmmaksi ja sen voi huoletta ali- tai ylivalottaa. Sen myötä siihen syntyy vain eri tunnelma.

Samat kuvat värillisinä näyttävät melko karmeilta. Näihin voi sen sijaan kuvitella Jean Renon savuava pistooli kourassa…

Mikäs se tässä? No väsynyt perheenisä tietty, vuoden ekan golfkierroksen jälkeen. Ja ei, ei mennyt yhtään sen paremmin kuin viime vuonnakaan… Mustavalkoisuus on melko armollista ihmisten kuvauksessakin. Luonteenpiirteenäkin se on vallan verraton!

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 6 kommenttia

Objektiivisuutta

Nyt saa tele väistyä hyllylle huilaamaan. Sillä ei oikeasti voi kuvata kuin lintuja tms. kaukana olevia kohteita. Musta ei kyllä tule lintukuvaajaa. Olipa minkälainen putki hyvänsä, ne ovat aina liian kaukana. Enkä jaksa vaania tipuja hiljaa paikallaan niin kauan kuin pitäisi. Edelleenkään en pidä zoomista. Se on passivoiva tekijä ja houkuttelee räiskimiseen. Kiinteäpolttovälisellä joutuu miettimään paljon enemmän kuvan sommittelua.

Edellä mainittujen seikkojen takia en edes halunnut teleobjektiiviin panostaa niin paljoa kuin olisi pitänyt, eli noin tonnin verran. Markalla saa markan vehkeet toimii tässäkin. Aikamoista suttua tekee halpa tele. Kevään linnut on mun osalta kuvattu ja tarpeen vaatiessa tötterö lähtee kiertoon. Ehkä siinä vaiheessa sitten, kun on aika hankkia laajakulmalinssi. 14 millinen olisi kesämaisemissa kova sana, mutta siihenkin joutuu satsaamaan paljon. Varsinkin, kun oletan sen olevan pitkäaikaisempi hankinta. Pitää tutkia, onko perheen hankintabudjetissa tilaa moiselle. Ja minä vuonna. (Kommenttiboksi suljettu vaimolta, turha yrittää.) Onkohan olemassa objektiivivuokraamoita? Voisin kuvitella niille olevan markkinoita.

Palattuani urbaaniin ympäristöön karmea kuntoiluvillitys iski päälle ja oli lähdettävä fillarilla Ruissalon kierrokselle. 22 kilometriä kertyi matkaa ja kuviakin tuli otettua samalla.

Älkää ostako surkeita objektiivejä. Tai huonoa punaviiniä. Elämä on ihan liian lyhyt moisten tuotteiden käyttämiseen. Sniiduilu kostautuu aina. 35 millinen on jälleen kiinni kamerassa.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 2 kommenttia

Talo meren rannalla

”Talo meren rannalla, arvoitus monille.

Olen odottanut jo kauan, haluan sinne.

Talo meren rannalla, arvoitus minulle.

Astun pois puiden varjoista aurinkoon,

puiden varjoista pois.”

 

…laulaa Kauko Röyhkä. Tällä viikolla minä olen odottanut lähinnä poispääsyä sieltä, mutta sitkeästi laivaliikenne heittää saarelle takaisin. Lähdin maanantaina Turusta käymään pienellä keikalla Ukissa… Onko nyt perjantai?

Harvalla on viisikerroksista taloa autiolla saarella. Meilläpä on. Ihan näin suurta ei tarvittaisi, mutta minkäs teet. Isokarin uusi luotsiasema on valmistunut vuonna 1965 ja mitoitettu sen ajan tarpeiden mukaan. 90-luvun alussa se on käynyt pieneksi (!) ja sitä on laajennettu. Remontissa on uusittu lähes kaikki runkoa lukuunottamatta. Ylhäällä oleva ” torni” ja puskien takaa pilkottava lisäsiipi on rakennettu silloin.

Mantereelle on matkaa 10 mailia linnuntietä, joten tietty omavaraisuus pitää olla. Talossa on varageneraattorit, sillä sähköpiuhat eivät aina pidä yllä näkyvästä elementistä. Myrskyllä sähköt menevät joskus poikki, ja silloin dieselit starttaavat kellarissa automaattisesti. Juomavesi tuodaan yleensä veneellä maista, mutta saarellakin on kaivo. Talon hanavesi maistuu pahalle ja on rusehtavaa, joten sitä emme juo.

1800-luvun luotseilla on moni asia ollut karummassa jamassa. Ei laajakaistaa. Ei saunaa. Ei vesivessaa. Se mikä mukavuuksissa hävitään, voitetaan tunnelmassa. Jos fiilistely kiinnostaa, tätä 1857 valmistunutta luotsiasemaa voi vuokrata. Lisätietoja osoitteesta isokari.com

On muuten aika harvassa ammatit, joissa joku ”uusi” asia on valmistunut 1960-luvulla ja ”vanha” 1800-luvulla. Lähinnä tulee kirkkoherra mieleen. On silti hyvä, että tässä muuttuvassa maailmassa on jotain pysyvämpää.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 4 kommenttia

Vappumarssi

Tyhjä piknikpöytä

Kyllä voi ihmisen elämä olla autiolla saarella kovaa. Ei nimittäin löytynyt koko talosta hiivaa tai leivinjauhetta, joten vappumunkit jäivät paistamatta. Simaakaan ei ollut, eikä meillä saa kyllä simassa työmaalla ollakaan. Jotta edes joitain vappuperinteitä tulisi harjoitettua, lähdimme vappumarssille metsään.

Nykyaika ja menneisyys

Iloisia piknikin viettäjä ei täällä näkynyt, taisivat kaikki olla Ullanlinnassa. Työväenlaulutkaan eivät raikuneet, ainoastaan hanhet kaakattivat ja paratiisissa loikoili kesän ensimmäinen käärme. Rantakäärmeiden touhuja on mukava seurata, se on melkoinen uimari. Ei tosin ihan vielä.

Letkut ovat heränneet

Meillä on uusi kutterinkuljettaja, joka on vilkas liikkeissään ja rannassa oltaessa vahtii venettä silmä kovana. Niin kuin kutterinkuljettajat yleensäkin.

Eläintyövoimaa

Kehitämme myös uutta navigointijärjestelmää, joka perustuu koulutettuihin opaskoskeloihin. Näillä keinoilla meistä tulee luonnonmukaisen luotsauksen edelläkävijöitä maailmassa. Tekemistä riittää vielä, oppaat erottuvat huonosti pimeässä ja sumussa. Lisäksi ne muuttavat talveksi etelään.

Vanha kaveri västäräkkikin tavattiin matkalla. Se oli jo niin hyvä tuttu, että päästi melkoisen lähelle. Valkolakkia sillä ei vapusta huolimatta näkynyt. Ei liene ylioppilas, eikä sillä västäräkkipiireissä taida niin suurta merkitystä ollakaan.

Tämä on kuitenkin se varmin kesän merkki, pilotti. Matka-aika mantereelle lyhenee puoleen, kun nopeutta on parikymmentä solmua. Tästä on Batmankin kateellinen. Hauskaa vapunjälkeistä aikaa kaikille! Juuri nyt se ei ehkä tunnu kaikista kovin hauskalta, mutta kyllä se siitä…