Kaadoinpa tilkkasen Laphroaigia lasin pohjalle vapaaviikon lauantain ja reissupäivän päätteeksi. Aine, jota on suorastaan synti nauttia enemmän kerrallaan kuin tuo noin ravintola-annos. Maussa ja tuoksussa on turvetta ja savua Islay-viskeille ominaiseen tyyliin. Ties mitä muutakin, en tiedä, kun en ole paatunut viskiharrastaja.

Vaimo innostui myös nuuhkimaan lasia. Tuumasi, että tästähän tulee vaikka mitä nuoruusmuistoja mieleen. Seesteisen avio-onnen säilyttämisen näkökulmasta en ruvennut tarkemmin tenttaamaan, että minkälaisia.

Pavlov koirineen on ollut ihan oikeassa, varsinkin hajujen suhteen. Toisinaan laivaan mennessä, kun kuljen polttoainetankkien tuuletusputkien ohi, ja sieltä pöllähtää vahva heavy fuelin katku, tulee mieleen ensimmäinen päivä laivatyössä. Ruostepyssy kourassa tankkilaivan torpan föörkanttia hakkaamassa kyseisen putken vieressä.

Ensimmäisen lapsen kanssa käytettiin (hyvin) vähän aikaa kestovaippoja. Vaipat laitettiin kylppäriin vesisankoon pesua odottamaan. Kylppärin odööri oli yhtä raikas kuin venäläisen jokilaivan vessa kesähelteillä… Mahdotonta rentoutua kotona, kun vessassa käydessä tuli työt mieleen, joten oli pakko siirtyä takaisin Pampersiin.

Palaneet autonrenkaat. Samantien päässä on kuva Afrikasta, jossa jäteongelmat hoidellaan tulitikulla öiseen aikaan. Smell of Africa.

Mielenkiintoista, miten varmasti ja tarkasti tuo nenämuistitikku toimii. Sen täytyy liittyä hengissäpysymismekanismeihin. Tuo haju tarkoittaa vaaraa ja tämä ravintoa. Tietyt asiat pysyy käyttöjärjestelmässä, vaikka maailma on muuttunut.

 

6 kommenttia artikkeliin ”Nenällään

  1. Niin totta! Minulle ainakin tietyt hajut tuovat heti mieleen joitain paikkoja ja juttuja mitä on elämän varrella tullut vastaan. Ja tosiaan, hajusta on monesti hyötyä, olen pari kertaa haistanut, että nyt palaa joku uuniin, ja saanut sen vielä pelastettua suht syömäkelpoiseksi =D.

  2. Yksi purjehdusalan yritys laittaa lähettämänsä postin joukkoon pikkupätkän tervanhajuista narua kahdeksikkosolmulle vedettynä. Tosiovelaa. Oletteko kokeilleet tuulen suunnan haistelemista ? Meilläpäin voi haistaa tuuleeko maalta, mereltä vai Pihlajasaaresta (grillimakkaran haju), kaupungin urbaania hajua en ole kotisatamassa vielä tuntenut.

  3. Todella nerokasta. Meillä paikallisen citymarketin kalatiskillä tuoksuu aina savustuspönttö… Merellä on oma hajunsa, sen kyllä haistaa. Aina ei niin kovin miellyttävänä, kun levät mätänee. Mutta kuitenkin.

  4. Jännä tosiaan, miten nuo hajut tuo assosiaatiota. Minulla oli poikasena tilaisuus olla Urholla kokonainen hiihtolomaviikko vieraana ja vielä nykyäänkin laivoilta tuttu jämäkämpi pö-tuoksahdus palauttaa minut Urhon kannelle. Ja homeen ja naftan yhdistelmä lapsuuden veneilykesiin. Kerosiini on myös aika vahva palauttaja vanhoihin lapsuusmuistoihin 🙂

  5. Eikös olekin? Mulle muita ovat esim. Jäähalli (hiki+kumimatto) ja tankkilaivoissa leijui aina mtbe, jota joskus lastattiin ullage-luukut auki. Onneksi ei enää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s