Työviikon lopuksi minulla oli kunnia vastaanottaa eksoottisia vieraita. Uudenkaupungin uudelle soijatehtaalle saapui ensimmäinen papulasti Brasiliasta. 11000 tonnia papuja, sekä venäläis-filippiiniläinen miehistö laivoineen saapuivat Isokariin aamutuimaan.
Brasiliassa oli talvi, joten olipa hyvä, että pääsivät pois sieltä tänne Suomen loppukesään. Lämpötila oli ollut alle kolmessakympissä ja vesikään ei ollut kuin 26. Ei ihme, että rannat olivat olleet tyhjillään. Satamamorsiammien kuvia esiteltiin perinteiseen merimiestyyliin. Kyseltiin myös Ukin sambailumahdollisuuksista. Suosittelin kansalaisopistoa.
”On viimeiset kolme viikkoa katseltu vähän tilavampia vesiä”, tuumasi perämies kulmat kurtussa, kun lähestyttiin kapeikkoja. Tarkkana sai olla pilottikin. Laiva makasi tasan väylän maksimisyväydessä. Kun pohjan alla on isolla laivalla vain puolitoistametriä vettä, muuttuu ohjailu aika tahmeaksi. Vähän kuin uppotukkia työntäisi sormenpäällä.
Komeasti kuitenkin laituroitiin hinaajan avustamana. Komeat olivat myös mutaryöpyt, joita lensi potkurista joka kerta konetta käytettäessä. Väylän mataluuden takia soijapavut tuodaan jatkossa Porin kautta, mutta onpa hyvä, että taantuman runtelemaan Suomeen avataan kuitenkin uusiakin tehtaita.
Mukavaa alkuviikkoa kaikille! Toivoopi vesiasiantuntija, joka tällä viikolla pääsee käyttämään asiantuntemustaan lähinnä kukkien kastelussa.
Posted with Blogsy
luotsinblogi 
Aikamoista! Tuon olisi jo melkinpä halunnut olla näkemässä.
Poikkeuksellisen hyvä yleisö oli näkemässä…. Siinä vaan tulee ramppikuumetta, vähän noloa, jos kajauttaa koko pulkan puoli metriä laiturin sisään juuri silloin 😀
Ihana tarina! Kuten lauantaina totesin: teet James Bondin hommia 🙂
Kiitos! No vielä en oo paljoa ammuskellut enkä räjäytellyt 🙂 Meillä tuo kiipeily on kuitenkin aika pieni osa työtä. Suurin osa istuskellaan kankullaan. Myönnän tuntevani tiettyä vastenmielisyyttä kiipeilyä kohtaan varsinkin isojen laivojen kanssa. Ja etenkin alaspäin tullessa.Kiva oli nähdä sinuakin ja teidän hienoa venettä.