Katselin tässä yksi kerta Krista Keltasen blogia. Mustavalkokuvia katsellessani tuli mieleen taas itsekin vääntää ”mustavalkofilmi” kameraan. Käsittämätöntä, miten kuva kertoo tuhat sanaa enemmän, kun värit eivät ole häiritsemässä.
Koska liikennepolttoaineet eivät maksa vielä tarpeeksi paljon, perheellämme on tapana aika ex-tempore singota mihin nyt milloinkin. Vaimon suvussa se lähentelee jo perinnettä. Tälle kertaa tikka osui Porvooseen. Aivan mainio mustavalkokuvauspaikka.
 |
| Jailhouse rock |
Kahvihammasta valmiiksi kolotteli perille päästyämme ja makureseptorit äänestivät paikallisen paahtimon puolesta. Miljöö on lisäksi erittäin valokuvauksellinen ja kirsikkana kakun päällä alkuillan valo paisteli sopivasti terassin ovesta sisään. Kuvauskohteeksi valikoituivat – kuinkas muuten – omat lapset. Uskon heidän tuntevan teini-iässä syvää kiitollisuutta siitä, että isäpappa on levitellyt lapsuuskuvia pitkin internetin ihmeellistä maailmaa.
 |
| Porvoon paahtimoon ovat karvaiset asiakkaat tervetulleita. |
Pitemmittä jorinoitta, tälläistä kortilla tänään. Kiitos Krista inspiraatiosta!
Posted with Blogsy
luotsinblogi 
Upeita kuvia tuli! Ja Krista on kyllä mieletön inspiroija, siinä vasta lahjakas nainen. 🙂
Kiitos! Hänellä on upeita kuvia. Tykkään.
Hienoja! Erityisesti tyttö ja koira-kuvat.
Kiitos! Tytöistä ja koirasta on vaikea huonoja saada… 🙂
Kyllä nuo mustavalkokuvat ovatkin hienoja! Sekä sinun että Kristan. Kristan blogi olikin itselleni uusi tuttavuus. Kävin katsastamassa ja totesin, että täytyy palata. Blogien kuvia katseltuani olen pitkään miettinyt valokuvauskurssille osallistumista. Tänään ilmoittauduin. Se on vasta talvella, mutta jospa sitä ennen opiskelisi omaa kameraansa vaikka ihan ohjelirjan kanssa. Ja sopivan aurinkoisena päivänä voisi poiketa myös Porvoossa… 🙂
No Kristan taitaa olla kyllä hienompia :)Hienoa, että innostuit menemään kurssille. Ohjekirjojen lukeminen on valitettavan vähäistä, lue ihmeessä sitä. Hienot kamerat menee ihan hukkaan, kun ihmiset kuvaa niillä automaatti päällä. Silloin ei saa kuviin eri tunnelmia, jotka luodaan valotuksella. Mäkin olen opetellut niin, että tiedän karkeasti kullakin aukolla sopivan valotusajan ilman valotusmittaria, kun herkkyys on ISO 200. Siitä sitten hienosäätöä johonkin suuntaan, jos herkkyyttä muuttaa tai valo vähenee jne. Olipas vaikeasti selitetty. Tässä muuten on kiinteäpolttovälisen objektiivin yksi etu: valovoima pysyy samana, kun ei voi zoomata. Näin ei mene niin vaikeaksi tuo valottaminen. Tykkään kuvata nimenomaan kiinteäpolttovälisellä. Huh, johan tuli tilitys… 🙂
Hei Olli,Kiitos ja eipä kestä 🙂 Lämmittää niin näin kauniit sanat ja upea kun tartuit kameraan! 😉 taisin just äsken innostua nyt sun kirjoituksesta ja kuvista uudestaan mv kuvista. p.s. Niin suloinen tyttö!
Hei Krista! Vuoroin vieraissa… Sulla on oikeasti tosi hienoja kuvia, käyn aina katselemassa. Tuo tyttö on meidän poseeraaja,osaa ottaa linssit haltuun 😉