Yö saaristossa

P…a. Taas se meni. Kesä meinaan. Kävin viime yönä etsimässä ulospääsyä saaristosta (ja löysinkin). Tuntui, että joku on taas kantanut lavasteet varastoon poissa ollessani. Ihan pelkkää mustaa, ei edes saarten ääriviivoja näy, vaikka ne ovat vieressä. Ja joka vuosi se tuntuu yhtä oudolta. On siirryttävä visuaalisesta navigoinnista instrumentaaliseen.

Lokakuinen auringonnousu

 

Seuraavat kuukaudet tuijotellaan tutkan ruutua ja vilkkuja. Kökötellään pimeällä vintillä kuin lepakot konsanaan. Viime yönä romanialaisperämies kyseli, mitkä talvirenkaat kannattaisi ostaa. En oikein tiennyt sikäläisestä rengasmarkkinasta, mutta suosittelin Nokiaa ihan sillä perusteella, että saataisiin vienti vetämään. Vaikka Venäjällä nekin taidetaan tehdä nykyisin. Romaniassa ei muuten saa käyttää nastoja. Onneksi tuli ruvettua luotsiksi, muuten tuokin tiedonjyvänen olisi jäänyt saamatta.

Syksyisiä ajatuksia

Onnittelen kaikkia toimistotyöntekijöitä ammatinvalinnasta. Ja muitakin, joiden ei tarvitse keikkua syysmyrskyissä – erään evp. Kolleegan sanoin – ei etsien valtaa vaan loistoa. Meikäläisillä koittaa vuosittainen pay back time. Tämän siitä saa, kun hehkuttaa kauniita kesäöitä ja ties mitä midnight suneja.

Täytän ensi kuussa 40 vuotta. Kadehdin suuresti entisiä kolleegoitani, jotka pääsivät eläkkeelle 55-vuotiaana. Olisi enää 15 lokakuuta jäljellä. Sen jälkeen voisi häipyä sinne, missä räntä ei sada ja perustaa vaikka purjehduskoulun tai mitä nyt mieleen juolahtaa.

Noo, laitetaan nyt vähän valoa tunnelin päähän 🙂

Onneksi syysdepressio yleensä loppuu kevääseen mennessä.

 

10 kommenttia artikkeliin ”Ei oo valoo

  1. Loistava kuvitus! Ja jos joskus loppuu työt luotsina niin tienaisit kyllä leipäs kirjallisilla töillä. Näitä tekstejä on ilo lukea 😉 Esko Valtaoja lienee joskus todennu, että kaikilla ihimisillä pitäs olla subjektiivinen oikeus horisonttiin. Tuon paremmin asiaa ei mielestäni voi kuitata. T. Tstotyöntekijä ja Persmeren rantojen meloja, joka joutuu kans kohta tyytymään vilikun tuijottelluun rantsulta…

  2. Samat olivat tuntemukset aikoinaan. Tilanne paranee ajan myötä kun joutuu "etsiskelemään" silmälasejaan jotka roikkuvat rinnan päällä. Tai miettimään väsyneenä "mikähän tämän laivan nimi oli…" jne. Hieno homma jonka sävyt vain syvenevät iän myötä. Sinun pääsi varmasti kestää nykyiseen eläkeikään näiden juttujen perusteella. Hyvää kaamosta.Eläkeläinen vm-02 Harmajalta

  3. En joudu vielä etsimään silmälaseja, koska en käytä sellaisia, mutta laivan nimen olen unohtanut sata kertaa. Onneksi se on ystävällisesti yleensä kirjoitettu johonkin. Jos ei, niin VTS auttaa kyllä… Kyllä se on kestettävä, kun on jobin ottanut, hyvää kaamosta sinnekin!

  4. Hihii, olipas hauskat kuvat 🙂 Meinasin jo ekan kuvan jälkeen muistutella sun kesäisistä postauksista, mutta sitten sä palautit ne mieleesi ihan itse 😉 Onhan se toisaalta kuitenkin aika hienoa, että on kunnon vuodenajat! Positive thinking…

  5. Viisaat sanovat, että 40 on ihmisen parasta aikaa. Omasta mielestäni se ei ollut, vaan ehkä nyt kun 60 on jo takana. Siis pää pystyyn, loistoa on edessäpäin!

  6. Kirjoitat hauskasti ja sarkasmisi puree. Blogisi on aiheepiiriltään muutenkin virkistävän erilainen verrattuna muihin tavallisesti lukemiini. Kiitos siis 🙂

  7. Kiitos! Tosiaan, jos mulle pitää antaa krediittiä jostain, niin ei taida olla toista luotsiblogia. Ammatteihin liityviä on, niitä tuossa joku aika sitten peräänkuulutinkin. Ole hyvä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s