Joku aika sitten oli ohimennen puhetta tässä blogissa BRM:stä eli nykyisestä MRM:stä. Hepreaa? No, edellä mainituthan juontavat juurensa tietenkin CRM:stä. Nyt varmaan selvisi?

Niille, joille ei selvinnyt, kyse on resurssienhallinnasta komentosiltatiimissä. Kuulostaa puisevalta, mutta ei todellakaan ole sitä. Merenkulussa on perinteisesti ollut niin, että yksi tekee, ja muut tuijottavat. Hommat hoituvat niinkin, jos se tekevä yksilö ei tee virheitä. Virheiden teko taas kuuluu ihmisen toimintaan melko luonnollisena osana. Vaikkapa komentosiltatyöskentelyssä tuo virhe voi johtaa melkoisiin taloudellisiin ja ympäristöllisiin seurauksiin, jos ne tuijottavat eivät puutu tekevän tekemisiin ajoissa.

Ilmailun puolella tähän on havahduttu jo aikaa sitten, ensimmäinen CRM (crew resource management) koulutus on järjestetty vuonna 1981. Merenkulussa herättiin vähän myöhemmin, ensimmäinen BRM (bridge resource management) pidettiin vuonna 1993. Suomalaisista sitä olivat kehittämässä Silja Line ja Merenkulkulaitos. Muista kehittäjistä mainittakoon SAS Flight Academy ja Dutch Maritime Pilots’ Corporation. Nykyisin koulutusta kutsutaan nimellä MRM, Maritime Resource Management.

Homman idea on yksinkertaisesti saada kaikki mahdolliset voimavarat valjastettua turvallisuuden eteen. Opitaan kyseenalaistamaan ja avaamaan suu oikeassa paikassa. Ei välttämättä niin helppo asia, ihan millä tahansa työpaikalla. Kuinka moni on ajatellut töissä, että ”tää ei nyt mee ihan oikein, mutta en mä viiti tolle sanoa, kyllä kai se tietää, mitä tekee, kun kerran on tiimipäällikkö”? Merenkulussa tämä ”lippakulma” on perinteisesti vielä suurempi, johtuen alan auktoritäärisestä luonteesta. Kipparin tekemisiä ei helpolla kyseenalaisteta, ja luotsinakin tuntuu välillä, että saisi rauhassa ajella vaikka maailman reunalta alas, eikä kukaan puutu tekemisiin. Ilmailun puolella pahin esimerkki on varmaankin Teneriffan lento-onnettomuus vuonna 1977, jossa useat tekijät aiheuttivat 550 ihmisen kuoleman. Googlella löytyy kattavat spekulaatiot syistä ja seurauksista.

Asenteet ratkaisevat paljon. ”Tää nyt on taas tämmöstä…” on aika yleinen suhtautumistapa, kun asenteita yritetään muuttaa – ihan missä tahansa jutussa. Siksi koulutuksessa käydään läpi tilanteita, joissa oikea asennoituminen olisi muuttanut lopputuloksen toiseksi. Joku pieni asia olisi ehkä tullut huomioiduksi, jos joku olisi sen ääneen sanonut. Se joku pieni asia taas voi olla ikävän tapahtumaketjun alkupiste.

Sen huomaa aika selvästi, kun jollakulla on hyvä turvallisuusasenne, tai kurssin opit tuoreena mielessä. Asia kuin asia käydään läpi kuin pikkulapselle selitettynä. Henkilökohtaisesti koen sen erinomaisena asiana. Ei tarvitse arvailla mitään, kun puolin ja toisin on asiat selvitettynä. Vielä enemmän lämmittää, jos joku kyseenalaistaa. Aika harvoin sitä valitettavasti tapahtuu. Luotsia pidetään melko erehtymättömänä, vaarallista.

Asioihin puuttuminen ajoissa oli mielestäni vaikeimpia asioita aloittaessani luotsin työssä. Edellä mainittu ”kai se nyt tietää/huomaa” oli vahvasti mielessä. Ihminen on mestari selittelemään itselleen asioita parhain päin. ”Ehtiihän tässä vielä, vaikka on vauhtia aika reippaasti…” ”Ei se tuuli nyt varmaan niin voimakas ole…” Nykyään päästän aika helposti mielipiteen ilmoille, jos vähänkin tuntuu siltä. Siitäkin huolimatta, että se herkempiä yksilöitä voi ärsyttää. Pysyy verenpaineet paremmin kurissa, eikä harmaannu hiukset niin paljoa. Helppoa se ei aina ole, tämä ihmisten kanssa toimiminen, kokeikaa vaikka omalla työpaikallanne.

 

4 kommenttia artikkeliin ”Resurssit hallintaan

  1. Puhut taas täyttä asiaa. Olen kymmeniä kertoja huomannut, että kun jokin asia mielestäni on "juuri näin", se varmasti on eikä sitä tarvitse mistään tarkistaa, ja muutkin sen tietävät. Sitten yhtäkkiä käykin ilmi, että ei se ollutkaan "näin" vaan "noin". En nyt tietenkään tarkoita luotsausta vaan ihan mitä tahansa muuta, vaikka kirjoittamista tai jonkun paikan sijaintia.

  2. Mulle käy aina siviilielämässä niin, että mitä varmemmin olen jotain mieltä jostain, sen varmemmin joutuu nöyrtymään ja kääntämään takkia…

  3. Costa Concordian tapaus on oiva esimerkki totaalisen pieleen menneestä, mutta toisaalta valitettavan perinteikkäästä MRM:n käytöstä merenkulussa.

    1. Aivan niin. Yksi tekee väärin ja muut eivät uskalla sanoa mitään. Onneksi asiat ovat pikku hiljaa muuttumassa. Ainakin toivottavasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s