Täytyi tässä kesken vapaan käydä palaveeroksessa Helsingissä männä aamuna. Ei siinä mitään, se on ihan hyvä keino livahtaa lastenhoidosta pääkaupungin humuun.

Siispä ennen kukkoa ylös ja asemalle rautahepoa odottelemaan. Avatessani aseman ovea näin huonot merkit ilmassa. Porukkaa kuin Ilveksen maalilla, junaliikenne on siis häiriintynyt jollain muotoa. Tekninen vika liikenteenohjausjärjestelmässä, vikaa korjataan parhaillaan, junaliikenne on myöhässä toista tuntia… En muuten ymmärrä, miksi VR:ää mollataan aina näistä. Ei kukaan HKL:ää syytä, jos Mannerheimintiellä on tietöitä…

Juuri miettiessäni vaihtoehtoisia kulkuvälineitä tai koko reissun perumista, asemahalliin ilmestyi rouva, joka huuteli lähtevänsä autolla Helsinkiin, kolme mahtuisi kyytiin. Ja mikä reaktio, ei mitään reaktiota! Suomalaiset konservatiivisena kansana istuvat ilmekään värähtämättä paikallaan. Ennemmin sitä odottaa junaa pari tuntia kuin vieraan kyytiin lähtee. No minähän ampaisin liikkeelle ja pari rouvaa sitten myös. Kun kiintiö oli täysi, muutama muukin heräili, mutta juna meni jo. Tai ei siis juna mennyt, se oli vielä kaukana…

Tässähän ei sinänsä ole mitään erikoista, juna ei kulje (tapahtuu toisinaan), joku tarjoaa kyydin (sitäkin sattuu). Ihmiskokeena se on sen sijaan mielenkiintoinen. Otetaan satunnaiset toisilleen tuntemattomat neljä ihmistä ja laitetaan ne reiluksi tunniksi suljettuun tilaan tarinoimaan. Löytyy yhteisiä tuttuja eri puolilta maata ja maailmaa. On oltu myös siellä ja täällä ja koettu sitä ja tätä.

Ja puff…matkan päätyttyä alkuperäinen päiväsuunnitelma jatkuu ikään kuin kaikki olisi mennyt ilman mitään erikoisia kommervenkkejä. Juuri näitä tuntemattomia ihmisiä ei näe välttämättä enää koskaan. Ei olisi nähnytkään, ellei joku pieni osa jossain olisi pettänyt juuri tänä aamuna.

Äärimmäisen kiehtovaa, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei sitä arkirutiinien keskellä vaan tule niin mietittyä. Kiitos vielä sinä kyydin tarjoaja, jos jostain syystä satut lukemaan. Se syyhän voi olla vaikka se, että näppäilet googleen väärän hakusanan epähuomiossa.

 

6 kommenttia artikkeliin ”Kaaosteoriaa käytännössä

  1. Mikä mahtava aamu sinulla on ollut! Juuri noin sen pitää mennä, ottaa hetkestä irti ja rikkoa rutiineja, vaikka välillä sitten pakon edessä, mutta ottaa siitäkin ilo irti. Hauskaa oli lukea tuo reaktio, ettei kukaan reagoinut ensin mitenkään. Tässä se nähdään, miten umpiossa sitä elellään =D. Varmasti ikimuistoinen aamu.

  2. Ihan mukava aamu ja päiväkin pelastui. Ihmisten reaktiot ovat välillä mielenkiintoisia. Kerran juna jäi neljäksi tunniksi keskelle metsää, eikä sieltä päässyt pois. Oli todella hauska seurata ihmisten reaktioita, jotka vaihtelivat raivosta välinpitämättömyyteen.

  3. Suomalainen reaktio on juuri tota. Se ihana ja avoin rouvahan olisi voinut olla vaikka mikä sarjamurhaaja tms. Ja kun sitten kolme rohkeaa löytyy niin ollaan että hei jos noi uskalsi,niin jos minäkin. Ja kyllä, usein liian myöhään. Sanonta hitaista Suomalaisista ei ole väärä.On upeaa,että tuollaisia ihmisiä on ja teidän kyytiin nousseiden kaltaisia. Ja kas, olet perillä ja hyvällä tuulella.Hieno aamu kerrassaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s