Sitäpä juuri. Niin Saulille sinne Tampereelle kuin kaikille muillekin vauvasta vaariin. Minä juhlin itsenäisyyspäivää pakastepizzan ja kokiksen voimin Suomen eteläisimmässä asutussa paikassa, eli Utössä.
Äiti luonto sen sijaan juhli jo viime yönä, vaikkei myrsky tänne Suomeen kovin pahasti iskenytkään. Ei haitannut, ihan tarpeeksi on tänä syksynä myrskynnyt. Sen verran heiluvaa meininki kuitenkin oli, että onnistuin sähläämään muutaman verinaarmun jalkoihin laivasta kiivetessä. Lähinnä omaa tyhmyyttä. Toisaalta hyvä, että varoituksia tulee silloin tällöin. Ei pääse totuus unohtumaan.
Tänään päivällä oli sitten mahtavaa valokuvausvaloa tarjolla. Aurinko paistoi lumikuuropilvien lomasta ja rantakallioihin lyövät mainingit näyttivät komeilta. Paljon komeammilta kuin luotsirappusten yläpäästä katseltuna.
Posted with Blogsy
luotsinblogi 
Hyvää itsenäisyyspäivää sinne Utön saarelle myös! Ihan mielettömän upeita kuvia olet ottanut!! Täällä ihastuksesta huokailen 🙂
Kiitos! Tänään oli jännä valo. Vähän kuin kaamosaikaan, mutta sitähän se taitaa olla. Utössäkin.
Upeita kuvia ja luonnon voimaa. Täällä maissa on aika tylsät kelit.
Kiitos! Merelläkin on tylsää, kun tuulee. Koskas se kesä taas alkaakaan?
Upeita kuvia. Jokaisessa asiassa on hyvät puolensa, jopa myrskyssä =). Tarjoaa erilaista kuvakulmaa =).
Kiitos! Tärkeää on löytää joka asiasta ne hyvät puolet.
Ovatko nuo juuri niitä kallioita, joilta utöläiset joutuivat aikanaan seuraamaan Park Victoryn miesten kamppailua? Melko armottoman näköistä maisemaa.
On juuri sama paikka. Park Victory makaa näistä kallioista hieman etelään.