Moni sai pukilta uuden hienon järjestelmäkameran. Melkein yhtä moni käyttää sitä kuin pokkaria, jolloin 95 % kilttinä olon tuomasta palkinnosta jää hyödyntämättä. Ja tämä vain ja ainostaan sen takia, että ei viitsitä ottaa asioista selvää. Point and shoot on niin paljon helpompaa – painaa vaan nappia, ja tuloksena on rivi punasilmäisiä valkonaamoja tonttuhatut päässä. Surkeita kuvia, joita on maailman kovalevyt pullollaan.

Edellisen tarkoituksena ei ole väittää, että meikäläinen olisi jotenkin jalustalla valokuvauksen suhteen – eheii.. löytyy tuhannen miljoonaa blogia, jossa on hienompia kuvia. Yritän vaan sanoa, että se manuaali päälle kamerasta ja äkkiä! Ai miksi? No, koska ei se kamera tiedä, millaisen tunnelman tai valotuksen yritätte kuvaan saada. Se ei edes tiedä mitä kuvaatte, kunhan laskeskelee harmaasävyjään ja keskiarvojaan, ja yrittää saada aikaan siedettävän lopputuloksen.

Noin vuosi sitten en tiennyt mistään aukoista ja valotusajoista oikein mitään. Sain sitten ostettua hyvän kameran ja yritys-erehdys-uusi yritys-uusi erehdys -periaatteella ryhdyin tutkimaan asioita tarkemmin. Löytyi kokonainen uusi kiinnostava maailma, jossa ei koskaan tule valmiiksi, jos kliseisesti haluaa asian ilmaista.
Valokuvauksen keksijät ovat ovelasti kehittäneet joukon ensi näkemältä vaikeaselkoisia termejä, joilla saadaan rahvas karkoitettua jalon harrastuksen piiristä. Kun pääsee tämän ensimmäisen muurin yli -se ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulisi- manuaalin käyttö muuttuu jopa nopeammaksi ja helpommaksi tavaksi kuvata.
En ala tässä selittämään f-luvuista tai ev-arvoista mitään. Netti on valmiiksi pullollaan tietoa paljon viisaammista lähteistä. Sanonpahan vaan, että noin kolme asiaa pitää tehdä itselleen selväksi, ja sen jälkeen voikin keskittyä teknisten asioiden sijaan taiteelliseen puoleen, joka ei sitten taidakaan olla ihan niin yksinkertainen juttu…

Posted with Blogsy