Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Kiribatin miehet

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että mitä jos työkaverisi tulisi aivan toisenlaisesta maailmasta kuin sinä itse? Ei siis vaikkapa Japanista tai ns. tavallisista paikoista, vaan vaikkapa Kiribatista, Tuvalusta tai Vanuatusta. Töitä pitäisi yhteistyössä tehdä, ja töiden jälkeen tämä työkaveri tulisi teille asumaan.

Tulipa tässä erään kipparin kanssa juttua eksoottisista kansalaisuuksista ja työn tekemisestä heidän kanssaan. Parikymmentä vuotta sitten hän oli ollut samassa laivassa merimiesten kanssa, jotka olivat kotoisin paikasta nimeltä Kiribati. Kiribati on kärpäsenkakan kokoinen saari keskellä Tyyntä valtamerta. Ei siis ihan maailman tapahtumien keskiössä. Noh, Kiribatin pojat olivat pöllähtäneet Frankfurtin kentälle keskellä talvea pelkissä T-paidoissa. Siispä shoppailemaan vähän talvisempaa varustusta ennen laivalle menoa. Kulttuurit törmäsivät kerta toisensa perään: kaverit olivat tottuneet käppäilemään rannalla paljain jaloin, joten kenkäpakko laivalla aiheutti närää. Ja varmaankin hiertymiä koipiin. Ruoka-aika. Pläts! Lautaselle ilmestyi raaka kala. Ei ollut kavereilla tapana pilata sitä kypsentämällä…ja onhan meilläkin sushi tullut sittemmin suosituksi. Kantapään kautta opituksi tuli myös se, että kantta ei kannata spuulailla vesiletkulla kahdenkymmenen asteen pakkasessa.

Mutta mistä sitä voi kaiken maailman asioita tietää, jos ei ole niihin ikinä törmännyt? Tyynellämerellä harvemmin on pakkasta, eikä siellä itsekään tulisi kenkiä käytettyä. Nykyään koulutus on muuttunut niin, että pahemmilta kulttuurishokeilta vältytään. Pienempiä kyllä edelleen esiintyy. Siitä huolimatta toimeen on tultava ja hommien sujuttava.

Big Brotherit ja sen sellaiset ovat aika kevyttä kamaa monikansalliseen laivayhteisöön verrattuna, joka on melkoinen sosiaalisten taitojen kelluva korkeakoulu. Pitää oppia sietämään erilaisuutta ja eri tapoja tehdä asioita. Pitää kommunikoida muulla kuin omalla äidinkielellä. Pitää ottaa selvää toisista kulttuureista, jotta osaa esittää asiat oikein.

Toisaalta aikamoinen työn ohessa tuleva bonus, joka tulee vähän kuin itsestään. Vai mitä?

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 4 kommenttia

Kuvausarsenaalia

Kuvaamisessa, kuten kaikessa muussakin toiminnassa tulee mietittyä, miten voisi kehittyä. Saada parempia kuvia, kuvata eri olosuhteissa ja viedä harrastusta ikään kuin eteenpäin.

No ainahan voisi päivittää rungon ja ostaa valovoimaisempia laseja. Toisaalta minulla on loistava runko ja muutenkin tuo edellämainittu on loputon kierre, aina on vielä parempia värkkejä ja joku tolkku rahallisessa panostuksessakin täytyy olla. Ainakin, jos vaimolta kysyy. Syntyy niin sanottu PSPKH, eli parisuhteen sisäinen prioriteetinkohdentamishäiriö. Sitähän ei kukaan toivo, joten täytyy miettiä muita keinoja.

Jalusta. Sellainenhan tarvitaan ehdottomasti. Voi kuvailla talvista pimeää maisemaa pitkillä valotusajoilla, ja saada aikaan erikoisia efektejä. Valitettavasti varsinainen toimenkuvani ei ole kuvaaminen pitkin ja poikin saaristoa (voisin kyllä vaihtaa siihen, jos sillä eläisi). Leipätyö vaatii erinäisten tavaroiden mukana kuljettamista (ks. tänne), joten jalustan raahaaminen mukana ei liene mahdollista. Paitsi, jos se olisi tarpeeksi pieni.

Tutkimukset siis käyntiin. Löytyykö reppuun mahtuvaa pientä jalustaa, joka jaksaisi kantaa peilijärkkärin ja normaaliobjektiivin yhteispainoltaan puolitoista kiloa? No löytyy! Tällainen meni tilaukseen. Aika näyttää, onko siitä mihinkään, mutta parempi pieni jalusta, kun ei jalustaa ollenkaan. Hintakin oli sopiva. Lukuisat netistä luetut käyttäjäkokemukset kertovat, että Kiinassakin on viimein opittu tekemään laadukasta työtä.

Viikon päästä vähän revontulia, usvaa ja täysikuuta, kiitos! Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Tarina kuvan takana

Viime kesänä eräs heinäkuinen ilta, jolloin oli erikoinen sää. Aivan peilityyni meri yhdistettynä mahtavaan valoon. Ei ihan jokapäiväinen yhdistelmä. Lähdimme saaresta laivaa vastaan, ja otin varmaan tusinan verran onnistuneita kuvia varttitunnin aikana.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 10 kommenttia

Merimiehet rakastavat talvea

Talvella on kivaa olla merimies. Saa seilailla kauniissa kuuran komistamissa maisemissa. Siitä tulee hyvälle tuulelle, kun raikkaana talviaamuna astuu ahteritäkille vetämään keuhkot täyteen raikasta meri-ilmaa.

Ennen satamaan tuloa on tärkeää huolehtia siitä, että ruuman luukut saadaan nopeasti auki, ja purkaus voi alkaa. Samalla kunto kohenee kivasti ja mielikin pysyy virkeänä, kun pikkuisen harrastaa liikuntaa.

Talvella laivan kiinnitys laituriin sujuu liukkaasti, kun trosseja peittää kirkas ja kaunis jääkerros. Ihan kuin olisi talvisella luistinradalla! Keulapakalla on hauska katsella, kun laivan bulbi leikkaa edessä olevaa jäätä. Tuntuu, että kaikki kiire on hävinnyt ja aika ikään kuin pysähtyy pitkäksi toviksi.

Sen lisäksi, että maisemat ovat kauniita, luontoäiti on koristellut myös laivaa. Onko mitään mukavampaa näkyä kuin laivan keulaa koristavat jylhät jääpuikot? Ne mykistävät kauneudellaan kokeneimmankin täkkärin!

Voi kun olisi ikuinen talvi! Silloin merimies tuntee itsensä vasta merimieheksi ja ammentaa voimaa pitkää ja tylsää kesää varten.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 9 kommenttia

Varoituksen sana

Kulunut viikko on ollut valokuvauksen harrastajalle vähän kuin olisi ylittänyt Saharan konttaamalla ja sen jälkeen törmännyt jäävesitynnyriin. Ei oikein tiedä mihin päin sitä linssinsä suuntaisi. Joka puolella on sangen kuvauksellista.

Niinpä lausuttakoon varoituksen sana. Ensi viikolla, kunhan pääsen kotikoneen ääreen, voi blogiin ilmestyä hyviä kuvia. Lupaavalta näyttää kameran näytöllä. En aio turmella niitä Ipadilla, sen kyvyt eivät riitä kuvankäsittelyyn, ja läppäriä en omista (vielä toistaiseksi). Pitää rauhassa ajaa kuvat Aperturen läpi, ja tehdä viimeistelevät toimenpiteet.

Olen viikon aikana liikkunut luotsattavissa ja vähemmän luotsattavissa ympäristöissä. Molemmista löytyy kuvia (yllätys!). En omaa niin hyvää itsekuria, ettenkö malttaisi laittaa tähän muutamaa kuvaa, vaikkei ne valmiita olekaan. Toinen varoituksen sana: vallitsevassa säätyypissä kameranne saattaa tuottaa hyviä kuvia. Etenkin auringonnousun ja -laskun aikana, sekä merisavun vallatessa alaa loisto-otoksen todennäköisyys kasvaa huomattavasti.

1/500 f4 ISO 200 18 mm

Tarina kuvan takana

-21 asteen pakkasta halveksuen hyökkäsin tiistaiaamuna auringonnousun aikaan satamaan saapuvan laivan kimppuun. Jäätyneiden näppien hinnalla taisin saada pari lupaavaa otosta, joihin yllä oleva ei kuitenkaan kuulu. Palataan asiaan ensi viikolla…


20 s. f11 ISO 200 28 mm

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 4 kommenttia

Talvea odotellessa

Pakkasjakso alkoi. Se tarkoittaa sitä, että eteläinen saaristokin saa parin viikon sisällä jääpeitteen – ainakin jonkinlaisen. Toivomani viisi senttiä jäätä saattaa olla aika lähellä tänä vuonna. Vaikka, mistä sitä tietää minkälainen El Ninjo tai inversio pyöräyttää säätilat uusiksi, ja saadaan vielä oikea talvi. Ei parane tammikuussa sanoa mitään lopullista.

Koska nyt näyttää vielä suunnilleen tältä, pitää talvifiilistä kaivaa parin vuoden takaa suunnilleen samalta ajankohdalta. Ensi viikon kalenteri näyttää hurjalta, joten en tiedä, miten bloggailujen ja kuvailuiden käy lähitulevaisuussa, mutta hyvää viikon alkua joka tapauksessa! Tulkoon jäätävä talvi, hyytyköön maa.

 

 

 

Tarina kuvan takana

Talvella 2010-2011 rännit Saaristomerella ahdistivat niin, että se vaikutti vahvojenkin laivojen kulkuun. Tässä mennään roro-alus Balticalla, jonka avovesivauhti on vajaat 20 solmua. Vauhti on hyytynyt rännin puristuksessa 7-8 solmuun, ja taisipa laiva tämän luotsauksen päätteeksi istahtaa kiinni Isokarin kohdalle. Jäänmurtajaa tarvittiin.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 9 kommenttia

Tarinat kuvien takana

Luen jonkun verrankin valokuvablogeja. Ihan tavallisten ihmisten blogeja, mutta myös superkuvaajien blogeja. Sellaisia, joissa on mielettömän hyviä valokuvia. Kun näkee todella hyvän kuvan, sitä rupeaa miettimään sen syntyä. Miten siihen on tullut idea? Oliko se pitkän suunnittelun tulos vai pieni oikea hetki, jolloin laukaisin painui pohjaan? Miten valo käy? Mistä kulmasta kuva on otettu? Onko se ”kuvattu uudelleen”, eli käsitelty kuvankäsittelyohjelmalla, vai tuliko siitä heti hyvä? Mietin myös rajausta. Mikä siinä on se juttu, joka tekee kuvasta hyvän?

Tekniset seikatkin ovat tärkeitä. On kiva, jos metadataa (kuvaan liittyvä tekninen informaatio) on näkyvillä. Voi katsoa, millä herkkyydellä, suljinajalla ja aukolla kuva on otettu. Näin voi ”pölliä” itselleen valokuvaustietämystä, ja kokeilla vastaavaa itsekin. Kameravalmistajien sivuilla olevat kuvat ovat tästä hyviä. Ei varmaan ole unohdettu mainita, millä kameralla ja linssillä on kuva otettu ja mitkä säädöt ovat olleet päällä.

Ajattelin olla sen verran valokuvaaja, että tästä lähtien lisään yhteen postauksessa olevaan kuvaan ”Tarina kuvan takana” -laatikon. Siinä kerron tilanteesta, jossa kuva on otettu. Lisään myös teknisen informaation, eli aukot ja muut. Pitäähän blogin kehittyä jotenkin. Ulkoiset puitteet on jo remontoitu, sisältöönkin pitää saada sopivasti uutta. Alkaa nyt.

M 1/20 f4 ISO 6400 18 mm


Tarina kuvan takana

Olin matkustajana laivassa kolleegani luotsatessa. Näin tarjoutui harvinainen mahdollisuus ottaa töijäyskuvia (eli niitä, kun rantaudutaan) Teknisesti kuva ei ole ihmeellinen, sillä herkkyys on pimeyden takia täysillä. Tärkeämpi huonontava tekijä teknisessä puolessa on kuitenkin se, että olin unohtanut tarkennuksen manuaalille. Tie valokuvaamisen luunkovaksi huippuammattilaiseksi on ohdakkeinen ja täynnä salakavalia miinoja. Onneksi osa kuvista osui edes sinne päin…

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 9 kommenttia

Isokari Tammikuussa 2014

Voi kurjuuksien turhuus. Ruoho kasvaa ja ikuinen lokakuu tuntuu vaan jatkuvan. Seuraavan viikon sääennustekaan ei mieltä hivele. Muistuu mieleen Tammikuu kolme vuotta sitten, jolloin kynnettiin paksussa ahtojäässä ja kinokset olivat toista metriä. Botnica sai yrittää tosissaan avustaessaan laivoja.

Sää vaikuttaa jopa bloggaamiseen. Pidän periaattenani käyttää vain omia kuvia blogissa (tai sellaisia, joihin minulla on lupa), mutta ota tässä pimeydessä nyt sitten jotain… Kuvapula on huutava. Mielestäni valokuvauksellisemmat ajat ovat juuri alkutalvesta, jolloin jää ja lumisade tekevät hienoja efektejä.

Positiivista on se, että uusi linssini vaikuttaa ihan mahtavalta, ja uusia kuvakulmia ja mahdollisuuksia on tarjolla. Tämänpäiväisen päiväkävelyn satoa:

 

Pieni lumi tekisi maisemalle ihmeitä

 

Tontut olivat vielä liikenteessä