Kävimme vaimon kanssa katsomassa Esko Männikön valokuvanäyttelyn Helsingin Taidehallissa. Suosittelen. Näyttely on auki vielä 2. maaliskuuta asti. Jos satut olemaan kulmilla, kävele sisään.
Ihailen Männikön kykyä pysäyttää hetki juuri oikein. Sen kun oppisi. Inspiraatiota se kuitenkin tarjosi, joten päätin tarjoilla momentumeja työpäivästä. Tarina kuvien takana on kaikissa sama: minä räplään kameraa, ja muut ovat kuin olisivat muutenkin. Onneksi räplään kameraa melkein aina, niin kukaan ei kiinnitä siihen enää juuri mitään huomiota.
Vesisateet, lounaisvirtaukset ja uusi työviikko; täältä tullaan.
Hei,
enpä ole tainnut komeentoidakaan tänne uuden blogin puolelle. Mutta nyt täytyy kokeilla. Olin nimittäin viime viikolla Helsingissä ja suunnittelin pistäytyväni tuossa näyttelyssä. Mutta niin se vain jäi. Nyt harmittaa, kun en mennyt. Vieläköhän ennättäisin viikonloppuna? Tai siis saisinkohan luuni liikkeelle…
terveisin
Laara
Laita ihmeessä luut liikkeelle. Näyttely jatkaa Turkuun, mutta ei kuulemma ihan kokonaisena.