Laivat ovat siitä poikkeuksellisia kulkuneuvoja, että niille on annettu nimi. Oikeinpa kasteessa, vaikkakin vähän erilaisessa. Hyvä niin, ihmislapsi ei ilahtuisi, jos sitä kalautettaisiin pullolla päähän. Ei vaikka kuinka toivotettaisiin myötäisiä tuulia. Nimeämistä on yritetty myös muiden kulkuvälineiden kohdalla, mutta ei se niin hyvin kyllä toimi. Ei bussia oikein miellä Anna-Liisaksi, kyllä se Scaniana pysyy.
Eri kulttuurit nimeävät laivansa eri tavoin. Työn sankaruuden arvostaminen itäisessä machoilevassa naapurissa näkyy selvästi, on ”Mekhanik Konjukov” ja ”Akademik Fedorov”. Meillä tuskin kukaan tulee antamaan laivansa nimeksi ”Puhemies Heinäluoma”… Toinen vaihtoehto neukkuaikaan olivat erilaiset kirjain-numero yhdistelmät.
Suosittuja ovat kaikenlaiset paikannimet. Ainakin hollantilaiset harrastavat näitä. Löytyy niin ”Vissersbank”, ”Donau”, ja toisaalta myös ”Lappland”. Varsin tyypillistä on nimetä koko fleeti omistajan tai rahtaajan mukaan siten, että nimessä esiintyy ainakin osa em. tahon nimestä. Kotoisena esimerkkinä Finnlinesin laivat, joissa on aina etuliite Finn. Eräällä tankkerioperaattorilla on nimen edessä aina sana ”Happy”. ”Happy Hopper”, ”Happy Eagle”, ”Happy Bird”… Nerokasta positiivisen julkisuuskuvan vaalimista.
Ne naisten nimet sitten. Sellaisenaan aika vähissä. Yleensä niihin pyritään ymppäämään edellä mainittuja kaupallisia vivahteita. Naisia ne laivat silti ovat, eivätkä suinkaan sukupuolineutraaleja. Englannissa niistä käytetään persoonapronominia ”she”. Lisäksi sukupuolen tunnistaa siitä, että ne käyttäytyvät välillä juuri päinvastoin kuin olettaisi.
Taikauskollekin ollaan viitattu kintaalla. Hyvin harva laiva saa pitää nimensä koko elinkaaren ajan. Nimi vaihtuu omistajien mukaan ainakin pariin kolmeen kertaan. Yksi asia laivoissa sentään pysyy, nimittäin IMO-numero. Se koostuu kirjaimista IMO, sekä seitsemästä numerosta. Näin pysytään kärryillä laivan omistushistoriasta ja sen sellaisesta. Vähän kuin auton valmistenumero.
P.S. Talviloma alkoi juuri. Taidan sen kunniaksi huoltaa ruohonleikkurin, koska sitä kohta tarvitaan. Seuraavan kolmen viikon postauksista on paha mennä sanomaan mitään, mutta niin niistä on muutenkin. Luotsauksesta kiinnostuneiden kannattaa ostaa Tekniikan Maailman maaliskuun lopulla ilmestyvä numero, sillä siinä on iso juttu aiheesta.
Posted with Blogsy
luotsinblogi 
Kiitos tästä erittäin hauskasta ja mielenkiintoisesta postauksesta! Usein on tullut mietittyä miksi laivoja ja veneitä sekä myrskyjä sun muita nimetään naisten nimillä, mutta nyt se siis vihdoin selvisi :-). Olen kuullut joidenkin nimeävän myös autojaan, fillareitaan ja kajakkejaan naisten nimillä, mutta minä en siihen pystyisi. ”Tertulla” kruisailu ei kuulostaisi kovin houkuttelevalta…Kiitos myös TM-vinkistä, lehti pitää ehdottomasti hankkia!
Rentouttavaa talvilomaa ei-niin-talvisesta säästä huolimatta!
Ole hyvä ja kiitos! Olkoon laivat vaan naisia, en minäkään oikein noista muista tiedä…
Kiitos jälleen hyvästä postauksesta!
Nämä nimijutut on tietysti myös mielipidekysymyksiä. Itse pidän siitä tietystä logiikasta, jossa fliitin nimi alkaa tai erityisesti päättyy samalla tavalla, kuten -landia (Alandia, Translandia jne), tai sitten nämä Najaden, Bravaden, Estraden, tai Nordgard, Swegard, Nedgard. Puhumattakaan Viikkarin historiaan jäämässä olevasta -ella -päätteestä.
Kliseiset Princess, Queen, King jne joutaisi mielestäni jo romukoppaan 😉
Myös täältä rentouttavat talviloman toivotukset.
Olen ihan samaa mieltä. Nimi on ikään kuin varustamon käyntikortti. Olen vähän ihmeissäni Viikkarin ratkaisusta, mielestäni -llat sopivat paremmin kielen päälle. Mainitsemasi ovat tosiaan persoonattomia, samoin kuin risteilyvarustamoiden superlatiivit, jotka ovat jo vaarassa loppua. Parhaimmat nimet ovat suomalaisista varustamoista olleet mielestäni Eriksonin purjelaivoilla ja Henry Nielsenillä.
Hauska postaus =D. Nimi on tärkeä. Me vaihdoimme myös meidän veneelle nimen (vanha nimi oli edellisen omistajan tyttären lempinimi) ja nimen vaihto tehtiin kaikkien uskomusten mukaan. Mustaa leskeä sai vene kylkeensä (ihan ei tohdittu pulloa rikkoa) ja loput meni miehistön suihin =D. Pienen pisaran sai myös Ahti, pitäähän hänet myös pitää tyytyväisenä =D. Rentouttavaa lomaa!
Hyvä, ettei Ahti saanut kaikkea… Kiitos! Paperilla ei näytä loma kovin rennolta, mutta yritetään!
Ahti on meitä kyllä verottanut sen jälkeen, kun erehdyimme vaihtamaan nimen, joten tällä asialla ei pidä leikkiä!
Meidän perheessä purjeveneet saavat naisten nimet ja moottoriveneet nimetään miesten mukaan. Varsinkin jälkimmäiset perisuomalaiset nimitarrat kyljissä herättää mukavasti hilpeyttä venerannoissa.
Ai niin ja poikkeus pitää aina olla: poika nimesi pikkukumpparinsa aatelisesti ”Den Storeksi”. Se onkin kokoansa suurempi ja sielukas vene.
Pisteet poitsulle! Ihan turhaa pitää kynttilää vakan alla 🙂