Joku aika sitten joku jossain kysyi laivan käsittelystä. Siis siitä, kun se parkkeerataan laituriin ja sen sellaista.

Sehän on perinteisesti laivan kapteenin hommia hoitaa sellaiset, mutta usein joutuu (tai pääsee) luotsikin tarttumaan kahvoihin, kun kapteeni näin haluaa. Kapteenin sanahan on laki, senhän kaikki oppii jo pienenä.

Aika usein kysytään, että miten sitä ihan vieraan laivan käsittelystä selviää, joka on kyllä ihan hyvä kysymys. Välllä voi tuntua, ettei oikein mitenkään, mutta kyllä ne aina laituriin saadaan. Siispä itseanalysoimaan tämäkin asia. Kaikki luotsithan ovat entisiä merenkulkijoita, joten asiaan liittyvä yleissivistys on uran varrella tullut hankittua. Kaikki laivat ovat kuitenkin erilaisia, joten kyseiseen vesikulkuneuvoon joutuu adaptoitumaan. Henkilökohtaisesti se tapahtuu suunnilleen seuraavasti.

Havainnoidaan kyseessä oleva alustyyppi, sekä se, onko laiva lastissa vai tyhjänä. Täysi tankkilaiva verrattuna tyhjään konttilaivaan eroaa toisisistaan suunnilleen yhtä paljon kuin Pohjois-Korea verrattuna Etelä-Koreaan. Siis käsittelyn kannalta. Myös koolla on merkitystä. Noin ehkäpä yli 150 metriset laivat alkavat käyttäytyä kuin isot laivat, ne reagoivat käskyihin hitaammin ja liikkeet jatkuvat kauemmin. Tämä ei perustu mihinkään tieteelliseen, vaan ihan omaan mutuun.

Tarkistetaan kyseessä oleva propulsio- ja peräsinjärjestelmä. Potkureita voi olla yksi tai kaksi, ne voivat olla kiinteälapaisia tai säätölapaisia. Yksipotkuriset vetävät aina pakilla jonnekin päin. Puhutaan vasen- ja oikeankätisistä laivoista sen mukaan, mihin suuntaan potkuri pyörii. Peräsin voi olla perinteinen, tai sisältää erilaisia flippejä tai fläppejä, ja niitä kutsutaan vaikka millä nimillä. Jos näin on, se on huomattavasti tehokkaampi kuin perinteinen peräsin. Peräsin ja potkuri voivat reagoida hitaasti tai nopeasti. Tämä selviää oikeastaan vain kokeilemalla.

Tarkistetaan löytyykö keulapotkuri. Sillä voi siirrellä keulaa suuntaan jos toiseenkin hitaissa nopeuksissa. Yleensä löytyy nykyisin, jos ei löydy, on isompien laivojen kohdalla edessä hinaajan tilaus. Keulapotkurit eivät pidä talvesta, silloin ne usein lakkoilevat. Ei luotsitkaan kyllä aina pidä, vaikkeivat lakkoilekaan.

Sitten on vielä muutama muuttuja, kuten tuulen suunta ja säätila yleisesti. Isommissa laivoissa tuuli voi aiheuttaa kymmenien tonnien voiman, joka tietysti pitää jollakin pystyä kompensoimaan.

Edellä mainittujen seikkojen ollessa tiedossa kokenut luotsi tietääkin jo karkeasti, miten laiva todennäköisesti tulee käyttäytymään, ja osaa sovittaa lähestymisnopeudet ja -kulmat sopiviksi, ja hioa kuvioita noin yleisesti. Aina joskus tulee pieniä yllätyksiä, mutta niihin on vain reagoitava nopeasti, ja vaihdettava taktiikkaa.

Varsin haastavaa on välillä oraalinen manoveeraus. Se tarkoittaa sitä, että joku on kiinni hallintalaitteissa, ja toteuttaa siellä käskyjä, joita luotsi antaa. Varsinkin, jos vain joka toinen käsky toteutuu. Veneilijät voivat kokeilla vaimon kanssa. Siinä en rupea neuvomaan, että kumpi on kummassa roolissa. Mutta onhan se vaikuttavaa, kun täydessä vierasvenesatamassa karjaisee ”Haard tu staarbourd, full astöön!”

Mikäs. Mukavaahan se on laivaa ajella laituriin. Se on sitä hommaa, jota luuli merenkulun olevan, ennen kuin rupesi merenkulkijaksi.

Posted with Blogsy