Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 1 kommentti

Seisovaa ilmaa

Hikisennihkeän päivän jälkeen on melkein helpotus, kun pääsee yöksi merelle. Siellä on raikasta. Tulee ihan Afrikka-fiilis, kun lämpimän aiheuttama usva rajoittaa näkyvyyttä. Puuttuu vain palavan aasinp-kan ja autonrenkaiden nenää hivelevä tuoksu. Muuten on kuin River Gambian suistossa.

Nyt nukkumaan. Tervetuloa kuvien myötä kesäiseen luotsausmatkaan.

 

 

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Luojalle kiitos englantilaisista

Olen ennenkin yrittänyt kuvailla tässä blogissa eri kansallisuuksien stereotypioita. Kuuluu tällaisen satunnaisen luotsitarkkailijan suosikkihommiin perehtyä erilaisiin kulttuureihin. Ehdottomia työn mukaan tuomia bonuksia. Sattuipa tänään ihan aito britti asiakkaaksi. Todella harvinaista nykyisin.

Miten voi olla jollain kansalla niin mahtava huumorintaju? Nauravat itselleen, kurjalle säälle ja vallitsevalle vanhanaikaisuudelle. Itseironia kukkii ainakin joka toisessa lauseessa. Meillä suomalaisilla olisi tässä oppimista. Naurettaisiin vaan mekin, eikä vedettäisi hernettä nokkaan tai pähkäiltäisi, että mitähän se nyt tarkoitti.

Ja se kieli ja aksentti. Yleensä merenkulkupiireissä käytettävä englanti on melko köyhää ja simppeliä. Sellaista tankeroa, pääasiahan on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. On juhlaa kuunnella aitoa brittiaksenttia, värikästä kieltä ja fraaseja. Sitä rupeaa itsekin puhumaan parempaa englantia muutaman tunnin kielikylvyn jälkeen.

James Bonditkin meni ihan pilalle sen jälkeen, kun niistä hävisi brittiläisyys, ja tilalle tuli hollywoodmainen action ilman huulenheittoa. Äkkiä nyt sellaisia säädöksiä, ettei englantilaiset merenkulkijat vaan häviä. Ettei mene merenkulkukin ihan pilalle.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 4 kommenttia

Mikä tätä maata vaivaa?

No niin, tämä ei nyt liity merenkulkuun, eikä valokuvaamiseenkaan. Koska Karpolla on asiaa on lopetettu, joudun kirjaamaan asiakaspalvelukokemukseni tältä päivältä tänne.

Alkoipa rasittaa nopein torppaamme saatavissa oleva kiinteä nettiliittymä, joka puksuttaa huimalla 8 megan nopeudella. Neljägeetä kovasti mainostetaan, joten saapastelin erään ko. tuotetta myyvän operaattorin lasikioskiin asiaa tiedustelemaan. No sehän lähti homma sujumaan, ja pian oli virallinen kahden viikon koekäyttöjakso allekirjoituksin saatu alkamaan. Halusin sen aikaa kokeilla, että onko mobiilista kiinteän korvaajaksi. Muovipussiin pakattiin paperit ja mokkula. Kumit ulvoen kotiin kokeilemaan, että tuleeko toistasataa bittiä vai pätkiikö pikkukakkonen.

Virittelin systeemit toimimaan, ja ja… huomasin, että mokkulan sijaan olisikin tarvinnut toisenlaisen pökkylän, sillä systeemin seuraava purkki ei tykännytkään mokkulasta. En nyt yksityiskohtaisesti lähde kuvailemaan lähiverkkomme rakennetta, mutta se on moniulotteinen. Takaisin lasipalatsiin. Ajattelin, että vaihdetaan purkkia, ja tehdään taas lisää papereita.

– ”Jaa juu, ootas, pitää nyt vähän…” sanoi mokkulakauppias, ja otti puhelun organisaation seuraavalle levelille. ”Hm, mm… Ymmärän.. Ja poikkeustako ei voi tehdä? Selvä.. Kerron asiakkaalle…”. Kuuntelin tuomiotani alttarin takana, hikisien vuoronumero kourassa seisovien tuskastuneiden ihmisten ympäröimänä.

-”Kyllä me voidaan vaihtaa se mokkula pökkylään…”, sanoi vaikean näköinen myyjä, ”…mutta kahden viikon koejaksoa ei enää saa, koska samalle asiakkaalle niitä voidaan antaa vain yksi vuodessa.” Tuijotin äijää epäuskoisena. – ”Niin, mähän olin poissa varmaan 20 minuuttia…”

-”Mutta, kun tämä on nyt uusi sopimus, niin tämä pitää tehdä nyt suoraan kahden vuoden määräaikaiseksi…”

Sinne jäi mokkulat ja muut. Vaihdoin operaattoria, ennen kuin olin edes päässyt ensimmäisen kanssa sopimukseen. Mietin syntyjä syviä. Ei auta Pisa-vertailut ja muut, kun vallalla on nihilismi, pelisilmän puute ja maalaisjärjen käyttö ei näytä olevan kovin suosittua. Menestyvillä yrityksillä on ainakin se yhteinen tekijä, että ne osaavat asettua asiakkaan asemaan.

Kävin viikonloppuna Virossa pommittamassa muuttavia hanhia golfpalloilla. En osunut (edes) niihin. Toivoisin, että nuoren valtion ilmapiiriä saataisiin hieman tänne meillekin. Kaikissa asioissa ei tarvitse olla niin pilkuntarkkaa säännöstöä, vaan välillä voi tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.