Olen ennenkin yrittänyt kuvailla tässä blogissa eri kansallisuuksien stereotypioita. Kuuluu tällaisen satunnaisen luotsitarkkailijan suosikkihommiin perehtyä erilaisiin kulttuureihin. Ehdottomia työn mukaan tuomia bonuksia. Sattuipa tänään ihan aito britti asiakkaaksi. Todella harvinaista nykyisin.

Miten voi olla jollain kansalla niin mahtava huumorintaju? Nauravat itselleen, kurjalle säälle ja vallitsevalle vanhanaikaisuudelle. Itseironia kukkii ainakin joka toisessa lauseessa. Meillä suomalaisilla olisi tässä oppimista. Naurettaisiin vaan mekin, eikä vedettäisi hernettä nokkaan tai pähkäiltäisi, että mitähän se nyt tarkoitti.

Ja se kieli ja aksentti. Yleensä merenkulkupiireissä käytettävä englanti on melko köyhää ja simppeliä. Sellaista tankeroa, pääasiahan on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. On juhlaa kuunnella aitoa brittiaksenttia, värikästä kieltä ja fraaseja. Sitä rupeaa itsekin puhumaan parempaa englantia muutaman tunnin kielikylvyn jälkeen.

James Bonditkin meni ihan pilalle sen jälkeen, kun niistä hävisi brittiläisyys, ja tilalle tuli hollywoodmainen action ilman huulenheittoa. Äkkiä nyt sellaisia säädöksiä, ettei englantilaiset merenkulkijat vaan häviä. Ettei mene merenkulkukin ihan pilalle.

Posted with Blogsy