Suden hetki. Kello 0300 aamuyöllä seisoo tummia hahmoja tumman metallimöhkäleen tornissa. Pieni usva leijailee mustan Aurajoen pinnassa. Köydet irtoavat ja sukkulanmuotoinen rautakimpale lipuu lähes äänettömästi kohti Airistoa.

Ei, kyse ei ole Tom Clancyn uusimmasta, eikä jatko-osasta U-96 Das Bootiin. Saksalainen sukellusvene U-33 siinä vain lähtee luotsin kera kohti Isokaria ja Northern Coast 2014 -harjoitusta vietettyään viikonloppua Turussa. Vaikkei sukelletakaan, on tilanne luotsille melko hämmentävä. Asiakas on vähän erilainen kuin normi konttipaatti. Väyläajo sotilailta sujuu omatoimisesti, mutta silloin tällöin sinkoilee varmistavia kysymyksiä, ”Was ist das Licht da?” Tutkat ja muut ovat syvällä veneen uumenissa ja tornissa navigoidaan optisesti tutkaupseerin huudellessa radiolla havaintojaan. Purkki kulkee ihan omia polkujaan, sillä potkuri on peräsinten takana ja syväyttä on lähes 7 metriä. Näin ollen pienillä nopeuksilla vekotin käyttäytyy kuin työntelisi peräpuikkoa sormenpäällä kylpyammeessa.

Päästään onnellisesti Airistolle, ja päätän luovuttaa tornin herruuden kovemmille sukellusveneupseereille ja siirryn alakerran operaatiokeskukseen. Möngin tikkaita alakerran uumeniin ja avaan oven. Vessa. Pahus, väärä ovi. Seuraava yritys, ja… Olen keskellä Jagd auf Roter Oktoberia. Punainen valaistus, paneelit täynnä värikkäitä nappuloita ja monitoreja. Keskellä pari isoa periskooppia ja ukkoja istumassa luurit korvilla. Saan oman penkin nurkasta, josta näkee tutkaan ja kahvikupposen. Ollaan melko kaukana mukavuusalueelta, nyt on kapellimestari jossain ihan muualla.

Pissahätä, pakko kömpiä veskiin. Siihen toiseen, jotka noin kolmekymmentä miehistönjäsentä jakavat. Pilssin lenssauksen jälkeen pitää yrittää spuulata pytty. Seinässä on noin kahdeksantoista kierrettävää venttiiliä ja kaamea putkihässäkkä. Onneksi tuli luettua saksaa koulussa, niin onnistun toimenpiteessä, eikä missään tulvi. Ubootin hönderi ei ole verrattavissa kesämökin vastaavaan.

Back to OpC. Juttelen mukana olevan sukellusvenekouluttajan kanssa, ja saan täydellisen opastetun kierroksen veneessä. Käydään katsomassa torpedoja ja tutustun moderniin tekniikkaan. Frühstück on niin ikään maittava. Suklauspaatti ei ole pinnalla ihan kotonaan, ja putputamme 58 mailin matkaa lähes 10 tuntia. Onneksi meri on tyyni, sillä poistumisoperaatio pyöreästä peltipöntöstä ei ole niitä helpoimpia. Tiikerimäisellä kuolemaa halveksuvalla loikalla pelastaudun kuitenkin takaisin pinta-alusten maailmaan.

Voi sanoa, että kokemusta rikkaampana.

Sukellusvenemiesten baari.

 

 

14 kommenttia artikkeliin ”Und jetzt das Ruder nach steuerbord…

  1. Das war toll Olli! Kiitos aivan mielettömän hyvin ja hauskasti kirjoitetusta ja viihdyttävästä postauksesta. Luin juttuasi bussissa ääneen hihitellen hymyssä suin niin, että ajoin pysäkkini ohi. Mutta eipä pienellä kävelyllä väliä, ikimuistoinen päivä, tai siis yö, sinulla ja samalla tarjosit minulle päivän makeimman hymyn ja pienen iltakävelyn. Lisää tällaisia juttuja, kiitos ;-)!

    1. Ups, Entschuldigung Sie. Kaikkea se kirjoittaminen teettää, niin kuin ylimääräistä kävelyä. Kannattaa siis kirjootella valvotun yön jälkeen.

  2. Olipa jännittävä kertomus! Siitä tuli myös mieleen vanha viisaus ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”: tässä tapauksessa saksan kieli.

  3. Wau! Nyt kyllä tuli yksi tämän blogin mielenkiintoisimmista jutuista. Ja on muutenkin yksi parhaista blogeista. Tätä kun seuraa, niin tuntuu että olisi itse mukana matkassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s