Miksi meriharakka on viisaampi kuin luotsi?

No siksi, että se on painellut etelään jo kauan sitten. Eikä se tarvitse kuvan kaltaisia värkkejä osatakseen pimeässä perille. Jännää, miten pienessä pääkopassa voi sijaita täydellinen integroitu navigointijärjestelmä. Täydellinen nimenomaan, vai onko joku kuullut kivelle ajaneesta linnusta?

Syssy on synkimmillään. Meillä täällä lisämaustetta tuo Uudenkaupungin väylän ruoppaustyö, joka jatkuu ja jatkuu… Väylä on kuin maailmancupin pujottelurata ylimääräisine pienine tikkuineen, joilla merkataan keskeneräisiä työkohteita. Proomuja kulkee siellä täällä ja ruoppaajat jyrisevät halogeenit paistaen. Tuulee ja sataa. Onneksi ei vielä lunta. Se johtuu siitä, että vaihdoin jo talvirenkaat. Muuten kyllä olisi jo satanut. Kannattaa siis vaihtaa ajoissa.

Vaikka saisi se talvi jo tulla. Sairastun nimittäin aina syksyllä kilpirauhasen liikatoimintaan. Ainakin pikaisesti guuglailtuna. Oireet nimittäin täsmäävät, niitä ovat mm. ahdistus, hiustenlähtö, hikoilu, jano, väsymys, käsien vapina, levottomuus ja lisääntynyt ruokahalu. Onneksi menee talven myötä ohi nuo muut, paitsi viimeinen.

Nyt öitä, ja aamulla taas pujottelemaan!

Mustavalkoradio

Tiedättekö, mikä on mustavalkoradio?

Se on sellainen värkki, joka löytyy jokaisesta laivasta, jossa on miehistönä aito Neuvostoajan sukupolvi, joka on saanut koulutuksensa Leningradin meriakatemiassa.

Mustavalkoradioa käytetään laivan sisäiseen kommunikointiin. Intercom siis toisin sanoen. Painamalla nappia vekotin hälyttää tietyssä hytissä tai tilassa. Mustavalkoradio on aina täysillä. Myöskin hälytysääni on aina täysillä. Sen vieressä istuva luotsiraukka hyppää kattoon, kun kuuluu ”BÄÄÄP”. Sitten vahdissa oleva perämies ryntää mustavalkoradion viereen ja painelee ainakin kolmea nappia, jolloin Leonid Brezneviltä kuulostava jugurttipurkkiääni kailottaa alakerrasta ”Igor, päläpäläpälä…” Niin kovaa, että ääni särkyy rätinän säestämänä. Voisi luulla lähetyksen tulevan avaruusasema Miriltä.

Veikkaan, että siellä avaruusasemallakin on ihan samanlainen laite. Niitä on tehty ehkä kuutisen miljoonaa jossakin kyseiseen tuotteeseen erikoistuneessa tehtaassa. 34. Punaisen Lokakuun radio- ja transistorikombinaatti. Lisäksi sieltä avaruusasemalta löytyy varmasti sinisellä vasaralakalla maalattu iso kahva, jonka vieressä lukee вперёд (eteen) ja назад (taakse). Niitäkin on tehty niin, ettei varmaan lopu kesken.

Vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on kohta 30 vuotta, on asioita, jotka eivät muutu. Niin kuin mustavalkoradio.

Kuinka luotsiksi tullaan

Kaikki hauska loppuu aikanaa, kuten New Yorkin matkailu. Olin jo melko hyvä Average Joe, ja kielikin oli melkein unohtunut, joten Suomeen paluu oli karua hommaa.

Täällä odotti lisäksi tekemättömiä töitä. Harjoittelen uutta väylää parasta aikaa. Harjoittelussa on osioita, joita tekee mieli lykätä hamaan tulevaisuuteen. Ohjauskirjan saamiseksi väylälle on suoriuduttava kolmiosaisesta tentistä. Ennen sitä ei luotsi voi luotsata väylällä, vaikka kuinka olisi mielestään pätevä. Homma alkaa harjoitusmatkoilla, jolloin ollaan jo ohjauskirjan omaavan luotsin mukana luotsauksessa. Ensin vähän katsellaan kolleegan askelmerkkejä, ja vähitellen ruvetaan ajelemaan itse. Yöllä, päivällä, sumussa, tyynellä, myrskyssä…

Näin muodostuu tietty takapuolituntuma väylästä. Vähitellen aletaan valmistautumaan kaikkein pahimpaan, eli peitepiirroskokeeseen. Kokelas saa eteensä kartan, jossa on ainoastaan saarten ääriviivat. Tämän jälkeen ulkomuistista piirretään kaikki mahdollinen muu roina kartalle. Linjat, loistot, viitat, poijut, suunnat, valosektorit, vaaralliset kivikot, loistojen valotunnukset ja paikannimet muun muassa. Jos haluaa kokeilla, Liikenneviraston sivuilta löytyy tulostettavat kartat. Ne ovat hyvin piilotettu sinne, mutta kyllä ne noin tunnissa löytää.

Samassa yhteydessä vastataan teoriakysymyksiin, jotka koskevat kyseisen alueen käytäntöjä ja lakitekstiä. Jos onnistuu läpäisemään tämän vaiheen, edessä on simulaattorikoe. Siinä ikään kuin luotsataan oikeaa alusta simulaattorissa, ja testataan kokelaan kyky toimia mm. erilaisissa laitevikatilanteissa sekä komentosiltayhteistyön toimivuus.

Kirsikkana kakun päällä on sitten oikean aluksen koeluotsaus tutkinnon kohteena olevalla väylällä, jolloin mukana on varsinainen luotsi, sekä merenkuluntarkastaja. Hyväksytyn koeluotsauksen jälkeen Liikenteen turvallisuusvirasto myöntää väylälle ohjauskirjan, joka on voimassa viisi vuotta kerrallaan.

Niin. Että ei se sen vaikeampaa ole. Näin uskottelen jälleen kerran itselleni, kun yritän muistaa taas parisataa merenkulun turvalaitetta ulkoa. Hulluilla Päivillä olisi New Yorkin lippuja halvalla.

 

New York omin silmin

On paljon parempia blogeja, jos haluaa shoppailu- tai ravintolavinkkejä New Yorkiin. Riittänee, jos totean, että nälkä ei pääse yllättämään, sillä noin kymmenen metrin välein on joko ravintola, kahvila tai prezel-koju. Rahoistaan pääsee niinikään halutessaan eroon. Kaikkea on kaupan, paitsi macbookeja skandinaavisella näppiksellä (lyhyellä varotusajalla). Kaikkea voi tehdä jokaisena vuorokaudenaikana. Kaikenlaisia ihmisiä liikkuu kaikissa paikoissa.

En siis selittele enempää, vaan laitan oman näkökulmani kuvina. Kannattaa avata ne suuremmiksi, niin pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Kannattaa myös matkustaa New Yorkiin hakemaan oma näkökulma, joka varmasti on erilainen. Jos pitäisi yksi sana sanoa NYC:stä: kontrastit.

 

 

 

 

 

 

 

Kiitos

Olen parasta aikaa ensimmäistä kertaa kosketuksissa amerikkalaisuuteen muuten kuin elokuvien välityksellä. Muutamissa kohdissa erovaisuuksia löytyy suomalaisuuteen verrattuna.

En ollut ehtinyt vielä koko mantereelle, kun olin kuullut 27 kertaa ”Thank you for choosing American Airlines. Thank you for flying with us.” Sama meno jatkuu missä vain ikinä liikkuu. Kaikessa kiitetään ja huomioidaan. Ja esitellään. Suomessa ei tuntuisi luontevalta esitellä Väiskiä, joka on tänään teidän lihakauppiaanne, tai Jormaa, joka toimii tänään teidän bussikuskinanne. Kiitos, että valitsitte Pekolan liikenteen. Valinnan mahdollisuutta ei tosin välttämättä ollut.

Alussa se tuntuu aivan pöljältä. Kun leikkiin pääsee mukaan, niin mikäs siinä. Siitähän tulee hyvälle tuulelle, että joku huomioi ja on kohtelias. Tekee itsekin mieli olla kohtelias. Positiivisuuden kierre. Pakko keksiä itse vielä isompi superlatiivi. Verbaalinen ylistysmiekkailu vaatekaupan myyjän kanssa. Joka tosin rutiinilla voittaa perusnegatiivisen skandinaavin.

”Tänkjuu SOU mats!”

”You're MOST welcome!”

Bäng, kanveesissa ollaan 6-0.