Kaikki hauska loppuu aikanaa, kuten New Yorkin matkailu. Olin jo melko hyvä Average Joe, ja kielikin oli melkein unohtunut, joten Suomeen paluu oli karua hommaa.

Täällä odotti lisäksi tekemättömiä töitä. Harjoittelen uutta väylää parasta aikaa. Harjoittelussa on osioita, joita tekee mieli lykätä hamaan tulevaisuuteen. Ohjauskirjan saamiseksi väylälle on suoriuduttava kolmiosaisesta tentistä. Ennen sitä ei luotsi voi luotsata väylällä, vaikka kuinka olisi mielestään pätevä. Homma alkaa harjoitusmatkoilla, jolloin ollaan jo ohjauskirjan omaavan luotsin mukana luotsauksessa. Ensin vähän katsellaan kolleegan askelmerkkejä, ja vähitellen ruvetaan ajelemaan itse. Yöllä, päivällä, sumussa, tyynellä, myrskyssä…

Näin muodostuu tietty takapuolituntuma väylästä. Vähitellen aletaan valmistautumaan kaikkein pahimpaan, eli peitepiirroskokeeseen. Kokelas saa eteensä kartan, jossa on ainoastaan saarten ääriviivat. Tämän jälkeen ulkomuistista piirretään kaikki mahdollinen muu roina kartalle. Linjat, loistot, viitat, poijut, suunnat, valosektorit, vaaralliset kivikot, loistojen valotunnukset ja paikannimet muun muassa. Jos haluaa kokeilla, Liikenneviraston sivuilta löytyy tulostettavat kartat. Ne ovat hyvin piilotettu sinne, mutta kyllä ne noin tunnissa löytää.

Samassa yhteydessä vastataan teoriakysymyksiin, jotka koskevat kyseisen alueen käytäntöjä ja lakitekstiä. Jos onnistuu läpäisemään tämän vaiheen, edessä on simulaattorikoe. Siinä ikään kuin luotsataan oikeaa alusta simulaattorissa, ja testataan kokelaan kyky toimia mm. erilaisissa laitevikatilanteissa sekä komentosiltayhteistyön toimivuus.

Kirsikkana kakun päällä on sitten oikean aluksen koeluotsaus tutkinnon kohteena olevalla väylällä, jolloin mukana on varsinainen luotsi, sekä merenkuluntarkastaja. Hyväksytyn koeluotsauksen jälkeen Liikenteen turvallisuusvirasto myöntää väylälle ohjauskirjan, joka on voimassa viisi vuotta kerrallaan.

Niin. Että ei se sen vaikeampaa ole. Näin uskottelen jälleen kerran itselleni, kun yritän muistaa taas parisataa merenkulun turvalaitetta ulkoa. Hulluilla Päivillä olisi New Yorkin lippuja halvalla.

 

6 kommenttia artikkeliin ”Kuinka luotsiksi tullaan

  1. Mulla tänään loppui tuo vääntö. Tuli eläkepaperit. Tulee vaan ikävä keväisiä aamuöitä merellä kun linnut tulee ja luonto herää… niitä juttuja ei voita mikään. Hieno blogi.

  2. Eihän tänään ole aprilli-päiväkään? Eli oikeasti ammattiinsa jo valmistunut pätevä luotsi joutuu tuollaisen ruljanssin läpi, ennen kuin pätevöityy tietylle väylälle… Olette kyllä pätevyydessänne jotain astronauttikoulutuksen saaneiden tasoa tai enemmän! Toihan voisi muuten olla hyvä systeemi valmistautua näihin saariston purjehduskilpailuihinkin.

    1. No mä en nyt lähtisi astronauttilinjalle, mutta on se aika ruljanssi. Hyvä ruljanssi, sillä vaikka sen tuntuu vastenmieliseltä piirrellä, sen jälkeen väylä on hallinnassa ihan toisella tavalla. Itselleen sitä tekee.

  3. Piirtely on kyllä yleensä aika tuskaa. Just niinkun kerrot. Ja pieni osa siihen käytetystä energiasta menee kyllä hukkaan. Mutta aina kun peitepiirroskartat alkavat olla hallinnassa niin on pakko myöntää että on se vaan tehokas tapa varmistaa että väylään on tutustuttu huolella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s