Mitäs laivoja te pojat siellä oikein ajelette?

No vaikkapa autonkuljetuslaivoja. Ne ovat olleet muodissa viime aikoina. Autonkuljetuslaiva on sen verran mielenkiintoinen värkki, jotta siitä sopii pari sanaa mainita.

Autolaiva on vähän kuin anttilan parkkihalli olisi karannut merelle. Se on ihan yhtä muodokas, ja sieltä näkee ihan yhtä hyvin pihalle. Autolaivaa kuljetetaan yleensä sen keulaosasta ja aika ylhäältä, joka taas aiheuttaa sen, että lähimaisema on melko pimennossa ja sitä pitää hallita niin sanotulla pärstuntumalla.

Anteeksi suttuinen kuva. Räpsin innoissani ainakin 7 kuvaa, jotka sitten kasasin yhdeksi Photoshopissa.
Anteeksi suttuinen kuva. Räpsin innoissani ainakin 7 kuvaa, jotka sitten kasasin yhdeksi Photoshopissa.

Meillä käyvät autolaivat ovat melko pieniä verrattuna vaikkapa niihin laivoihin, jolla kärrätään tojotoita Japanista. Noin puolet niiden koosta, mutta silti niissä on 28 hehtaaria autokantta. 3200 henkilöautoa mahtuu kerralla kyytiin kymmeneen kerrokseen. Koska kyseessä on edellämainitun kaltainen kelluva autotalli, se on melko korkea. Pikaisesti laskettuna tuulipintaa löytyy noin 2500 neliötä. Ihan perusbavariassa taitaa olla vastaava ala viitisenkymmentä, joten jokainen voi päätellä mitä tapahtuu, kun tuulahtaa viitisentoista metriä sekunnissa. Keulapotkuri jaksaa työntää noin 11 tonnia, mutta siitä loppuu potku noin 10 m/s sivutuulessa. Pääkoneesta ei lopu potku, sillä se tuottaa 8000 kW. Sen sijaan startti-ilma voi loppua, sillä pakki laitetaan päälle käynnistämällä kone väärinpäin. Jos oikein innokkaasti rassaa kahvaa, voi saada ilmaputelit tyhjiksi, jolloin purjehdustaidot nousevat arvoon arvaamattomaan…. Jos Tekniikan Maailma testaisi testaisi autolaivaa, voisi lopussa lukea ”moitimme käsiteltävyyttä ahtaissa paikoissa varauksin”. Kiitettävää sen sijaan olisi kiihtyvyys, sillä kun laittaa pykälän silmään, viisi solmua on lasissa hujauksessa.

Turpa tiellä. Näkymä cockpitistä - seisaallaan.
Turpa tiellä. Näkymä cockpitistä – seisaallaan.

Sellainen on autolaiva. Ihan hauska peli, joka tarjoaa sopivasti haasteita syksyn harmaisiin työpäiviin. Mistä tulikin mieleen, että kohta se on syksy taas ohi, ja päästään odottamaan joulua ja kauniita kevätpäiviä. Jippii.

Huomenta!

Istuskelen Gudingenissa matkalla Kökarista Långnäsiin. Saaristologistiikka vaatii joskus luovuutta… Etäisyydet ovat ajallisesti pitkiä, eikä kyytiä ole tarjolla seitsemän minuutin välein. Mutta ei se mitään! Ajan voi käyttää hyödyksi, sillä mukana on uusin rakkauteni MacBook, sekä Photoshop. Kaksi ja puoli tuntia lyhenee niiden avulla kahteen ja puoleen minuuttiin.

Näppäilin tuossa alkuviikosta hieman kuvia, joita oli jo edellisessä postauksessa. Nämä siirtymät ovat mitä loistavinta valokuvien kehitysaikaa. On se vaan hyvä, että se touhu on siirtynyt Fotariin. Kokonaista pimiötä ei olisi nimittäin kiva raahata repussa mukana.

Eikö olekin ihan mukavan näköinen aamuhetki Utössä, vaikka itse sanonkin! Mukavaa viikonloppua – trevlig helg!

aamu

Kaunis ilma tänään

Ei kun sitä vaan, että olipa hieno aamu tänään. Rikoin bajonetin yhdestä linssistäni ja jouduin heittämään 35 millisen takaisin käyttöön. Onneksi! En muistanutkaan, että sillä saa niin hyviä kuvia!

Ulos merelle veneilemään kaikki!

Morgenstond
Morgenstond
Kylmästä lämpimään.
Kylmästä lämpimään.

L238

vene2