Eräässä vakiokulkijassa on laivakoira nimeltä Filemon. Filemon on sileäkarvainen mäyris ja se suhtautuu luotsiin kuin pientonnistovarustaja konsanaan, rähisee ja hyökkää lahkeeseen kiinni samantien, kun astuu brygalle. Hetken rauhoituttuaan Filemon laskee kyllä irti ja antaa luotsin tehdä työnsä. Muutama haukahdus saattaa silloin tällöin päästä, jos ollaan linjalta sivussa tai pakkia otettaessa tärisee.
Eilen sitten yllättäen Filemon oli aivan rauhallisesti, eikä lahkeeseen ilmestynyt ylimääräisiä naskalinjälkiä. Tunsin yhtäkkiä pimeydessä, että jokin mönkii jalkaa vasten. Filemon ilmestyi kerjäämään rapsutuksia. Toki luotsilla sen verran aikaa oli. Taisi ymmärtää, että syysmyrskyssä luotsi on tärkeä kaveri. Tai sitten hyvän asiakassuhteen solmimiseen menee vain oma aikansa.
luotsinblogi 
Mukavia muistoja oman uran aikana. Perämiehenä 70-luvulla 3 vuotta ”koiravahdissa” 12-04, kipparin Kings Charlies-spaniel seuralaisena merellä päivävahdin ja tuuliset yövahdit kun pelkäsi kipparin hytissä. Piti rapsuttaa ja rauhoitella muun ohella. Myöhemmin Containership 1 päällikön koira tuli tutuksi Harmajalla. Tuli ikävä koiraa kun ”Koirakippari” jäi eläkkeelle. Itse isäntää ei niinkään. Nelijalkainen on isännän paras ja uskollisin kaveri!
Näin on. Monelle yksinäiselle merimiehelle koira on selvästi tärkeä kaveri.
Ai kamala miten iiivil se on tuossa kuvassa: kita täynnä hampaita, silmät viiruina ja korvat luimussa. Kuvan perusteella haukulle olisi sopinut nimeksi sama kuin Simpsonien whippetillä (Satan’s littele helper). Hyvä tettä kaverustuitte. On varmaan ollut aika menoa merellä tällä viikolla…
Lähinnä kuitenkin haukottelee…. Aika paljon on eläimiä merellä. Ainakin koiria, kissoja ja papukaijoja.