WP_20141016_17_23_36_Raw

Niin se mennä humahti taas työviikko ja istun junassa matkalla kotiin sykeantureineni ja sylkinäytteineni (ks. edelliset postaukset). Saa nähdä, kohoaako sykkeet enempi jouluhössötyksessä kotona, kun mitä ne työviikolla kohosivat.

On karmeata katsella unipäiväkirjaa. Nukunko tosiaan noin vähän? Ei sillä. Tilaisuus olisi ollut enempäänkin, mutta jotenkin se nukkumaanmeno aina venyy, vaikka tietää, että pitäisi laittaa jo pää tyynyyn. Sen ainakin tiedän, että tästä lähtien luen vain sellaisia tutkimuksia, joissa todistetaan kahvin terveysvaikutusten puolesta. Ei yhtään päivää tainnut mennä alle kymmenen kupin. Viikon helmenä tanään eteen tarjoiltu kaputsiino täydellisellä kreemalla varustettuna.

WP_20140925_20_16_46_Raw

Samainen laiva kruunasi kaikin puolin työviikon. 18 metrin tuulessa laituroidessa piti oikeasti pitää kieli keskellä suuta ja hinaajat huusivat hoosiannaa. Minä radioon. Jälkeenpäin tuli kyllä hyvä fiilis, olisiko niitä onnistumisen kokemuksia, joita itse kukin työelämässä (ja miksei muussakin elämässä) tarvitsee? Fiilistä nosti vielä matkalla tarjoiltu kolmen ruokalajin lounas, valkosipulin haju haihtuu kenties ensi kesäkuussa. Että voi Italia olla hieno maa ainakin ruokien puolesta.

Joulun odotusta. Sataisi nyt lunta silleen pystysuorassa eikä vaasuorassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s