Ensin palaa lautta, sitten menee autolaiva kiville ja viimeisimpänä sementtilaiva kokka pystyssä keskellä merta. Ei ihan unelmavuodenalku merenkulkijoilla.

Meidän medioissamme on ollut uutisoinnissa vähän ikävä kaiku. Sellainen ”ei ne italiaanot mitään osaa, kyllä meikäläiset olisi…” Tuskin olisi. Tämä ei ollut ihan tapaus ”Schettino”. Laivapalo on kamala paikka. Lautoissa erityisesti. Ei se tarvitse sinne kuin yhden viallisen rekan, josta se lähtee. Sitten on seuraava rekka tulessa. Tarpeeksi kun tulee lämpöä, niin palo ei enää sammu, vaan leviää rakenteita pitkin. Eikä sitä tiedä, mitä niissä rekoissa on kyydissä. Grillihiiliä tai untuvatäkkejä. Tai sitten oliiviöljyä. Siihen sitten myrsky ja pimeys päälle, niin olisi ollut paha paikka mille tahansa ammattipalokunnallekin.

Sementtilaivan tapaus on sen sijaan hämärä. Vieläpä jos se on mennyt niin, että joku ajelee ohi ja katsoo, että tuolla on jonkun keula pystyssä keskellä merta. Pitäisi olla epirb-poijut, jotka laukeavat tehden hälytyksen, vaikkei kukaan olisi ehtinytkään reagoida. Ylipäätään tavallisen myrskyn ei pitäisi upottaa nykyaikaista laivaa. Ei toisaalta airbussinkaan kuuluisi tippua.

Ikäviä muistutuksia siitä, että luonto on aina voimakkaampi kuin ihmisen innovaatiot. Näillä ajatuksilla valmistaudun taas raahaamaan oman pienen korteni kekoon meriturvallisuuden eteen. Säätiedotus sanoo myrskyä siellä täällä. Toivottavasti enemmän siellä.

Posted with Blogsy