Kävin tässä Raumalla. Eikä siinä mitään ihmeellistä, jotkut jopa asuu siellä. Niin kuin minäkin joskus kouluaikaan. Siitäkin huolimatta, että keskelle kaupunkia on kaivettu oja, jossa säilytetään veneitä, kahvia joutuu juomaan seisaallaan, eikä ihmisten  puheesta saa selvää. Paitsi minä, koska omistan sanakirjan. Asiaan.

Välillä tulee vähän matkusteltua laivan kyydissä, koska se saattaa olla kaikille helpompaa. Ja onhan se mukavampi kiivetä laivaan volkkarilla peräluukusta kuin vanhanaikaisesti rappusia pitkin. Silloin sitä paitsi avautuu paremmat kuvausmahdollisuudet, kun ei tarvitse itse ottaa osaa tärkeämpiin asioihin. Ikuistin luotsinjättöprosessin lintuperspektiivistä, vaikka oli ihan väärät linssit mukana ja valo kävi huonosti ja oli vähän tärinää ja kohinaa. Seli seli…

Kas näin. Raumalla onnistuu tämäkin homma.

Ja päästiin sitä sitten omiinkin töihin. Pimeän laskeuduttua luonnollisesti.