maaliskuu 2015 – luotsinblogi

Kirjoitettu 24/03/2015 julkaissut Olli Taipale · 1 kommentti

Tilastoja

Te yksityisyyden suojastanne kiinnostuneet. Ette muuten ole turvassa, haa!

WordPress jättää nimittäin lähtemättömän jäljen siitä, miten olette blogiini päätyneet. Katselin hakukoneisiin laitettuja hakusanoja viimeisen vuoden ajalta. En ole enää aivan varma, jatkanko blogin kirjoittamista. Tai hakukoneiden käyttämistä.

Miten Google perustelette sitä, että joku pahaa aavistamaton päätyy tänne termillä ”myrkkymaali kärpäsille”?

Täällä ei myöskään kerrota ”miten laiva sulatetaan jäästä”. Sehän on ihan mahdotonta sellainen, ja huonoa merimiestaitoa, jos laivan päästää jäätymään ylipäätään.

”Mitäs ne oikeen riehuu siellä” viittaa lähinnä Kuopion poliisilaitokseen, ei Luotsilaitokseen tai sen kirjoitteleviin edustajiin.

”Merikapteenin palkka” kiinnostaa paljon. Justiin saa laskut maksettua, verottaja ja vaimo vie loput.

”Osaako järjestelmäkameralla kuvata” Ei saamari osaa, ainakaan parin vuoden harjoittelun perusteella. Jos sattuu joku onnenkantamoinen, mutta suurin osa on sutta ja sekundaa.

”Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen” No niin, tänään viimeksi kävi ammatinvalinta taas mielessä. Ei oo mitään järkeä kiipeillä laivojen ulkosivulla. Ihmiskatapulttia odotellessa.

”Paras lomapäivitys” Se tulee ihan pian. Lähden nimittäin lomalle. Terve.

Kirjoitettu 22/03/201522/03/2015 julkaissut Olli Taipale · 3 kommenttia

Vlokkari

On laiskottanut älyllisesti, joten kirjoittelut on tällä viikolla olleet vähissä. Jottei nyt vallan tuoteta pettymystä niille tuhansille ja taas tuhansille mahdollisille blogin lukijoille, koostin mielettömän spektaakkelin tulevan viikon alkua piristämään. Ja jos Hollywoodista soitellaan, en tule sinne alle tuhannenviidensadan kuukaudessa.

Kirjoitettu 18/03/201518/03/2015 julkaissut Olli Taipale · 3 kommenttia

Liikun

Vanheneminen. Pelottava ilmiö, jonka alkaa havaita tässä neljänkympin tienoilla viimeistään. Miten se tuo jalka nousi noin kankeasti? Ai tuostako pitäisi hypätä? Noin pienellä kirjoitettu…?

Seuraa vastareaktio, jota kutsutaan liikunnaksi. Ehkä vanhenemisen voi pysäyttää, jos juoksee sata kilometriä viikossa, hiihtää ja pyöräilee. Omalla kohdallani reaktio on näkynyt voimakkaammin viimeisen vuoden aikana.

Liikuntaahan harrastetaan siten, että ensin mennään kauppaan ostamaan tarvittavat varusteet. Mielellään parhaat mahdolliset ja joka lajiin. Hiihtotakissahan ei voi juosta. Eikä juoksukengillä suunnistaa. Kun varustevuori on (osin vaimolta salaa) saatu kuskatuksi kotiin, valitaan parhaiten keliin sopiva urheilulaji ja aloitetaan heti täysillä.

Viikko pari sujuu hienosti, suorastaan tuntee, kuinka kunto on kohonnut ja olo on vetreä kuin nuorella notkealla puumalla. Mitä nyt vähän paikat on jumissa. Yhtenä aamuna ei sitten meinaa päästä sängystä ylös. Juoksuaskeltakaan ei voi ottaa ilman infernaalista polvikipua. Selkä on jumissa. Sykemittarista on patteri lopussa ja sataa räntää. Liikkumismotivaatio on tiessään.

Jotain jää kuitenkin takaraivoon. Olisiko olemassa järkevämpi tapa? Lasketaanko parin kilometrin kävelylenkki liikunnaksi? Mitä jos etenisi varovasti ja ei heti painaisi sata lasissa? Sain kehnosta talvesta huolimatta hiihdettyä pari sataa kilsaa – pertsaa, siinä voi ottaa rennomminkin, jos meinaa happi loppua. Nyt teen varovaisia juoksulenkkejä. Venyttelen ja luen iltarukouksen. Helsinki City Runiin ajattelin osallistua, koska meiltä on lähdössä sinne porukka. Jos vaan pysyy paikat ehjinä, katsotaan nyt.

Ette muuten naiset tiedä, miten hankalaa se on tämä miehen elämä. Kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. Aina.

Kirjoitettu 08/03/201508/03/2015 julkaissut Olli Taipale · 2 kommenttia

Pilotiivisuusreaktiot

Sellaisissa ammateissa, joissa on vaarana päätyä iltapäivälehdistöön negatiivisessa valossa ja joissa henkilökohtaisen suoriutumisen epäonnistuminen johtaa suoraan mittaviin taloudellisiin ja ympäristöllisiin vahinkoihin, on aina ylimääräistä kutinaa vatsanpohjassa työskentelyolosuhteiden ollessa heikentyneet.

Miksen ruvennut poliitikoksi? Katsokaa yllä olevaa. Onneksi äidinkielenopettajani todennäköisesti ei ole löytänyt blogiani. Älkääkä vaan kertoko.

Asiaan. Em. ammatteja ovat nyt vaikka laivanpäällystö ja luotsit, lentäjät, rekkakuskit… Tai sellaisia ainakin tarkoitan. Ilmastonmuutoksen näyttäessä keskisormea meille kyseisien ammattien harjoittajile, moisia heikentymiä on havaittaessa melko usein. Huomaan silloin itsessäni tiettyjä maneereja. Listattakoon niistä ainakin seuraavat:

Säätietojen kaivelu. Mukavaa, jos löytää sellaisen säätiedotuksen, joka lupaa vähän heikompaa tuulta. Nykyäänhän voi valita melko laajasta tarjonnasta. Jostain syystä ihmisellä on tarve perustella itselleen, että joku asia ei ole niin paha kuin se todellisuudessa voi olla. ”Siellä mitään merenkäyntiä ole…”
Suunnitelmien A,B,C,D,E ja E2 laatiminen. ”No sit mä varmaan yritän pitää sen perän tuulessa, mutta jos se sitten kuitenkin nappaa, niin sitten mä…” Yhteistä näille on, että A:ta ja ehkä B:tä lukuunottamatta muita ei ikinä tarvita. Hyvänä puolena tulee käytyä läpi kinkkinen tilanne, joten siihen on valmistautunut.
Asiakkaan syväanalysointi. Apuna Marinetraffic ja Google. ”Ai se on toi tyyppi…” Siis laivatyyppi. ”Sehän oli pirun vasenkätinen ja oliksiinä heikko keulis…?”

Edellämainittuja voisi kutsua prepilotiivisiksi toimenpiteiksi. Joskus uran alkuaikoina ne häiritsivät esimerkiksi lepäämistä. Ajatus jäi vain kiertämään kehää, ja vireystila pysyi ylhäällä. Myöhemmin on oppinut lopettamaan turhan pohtimisen ja ikäänkuin nostamaan valmiuden vasta tarvittaessa.

Joku asiasta keittiönpöytäpsykologia (siis minua) paremmin tietävä voisi kertoa, että mikä aine se postpilotiivisessa stressireaktiossa pyörii verenkierrossa, sillä ihan turha on yrittää mennä heti nukkumaan haastavissa olosuhteissa suoritetun luotsauksen jälkeen. Kiitos jo etukäteen!

Kirjoitettu 04/03/2015 julkaissut Olli Taipale · 2 kommenttia

Onko tyyny hyvin?

Jälleen yksi nukkumisen kannalta todella pilalle mennyt yö (nukuin 02.30-03.40) sai minut elämän suurien kysymysten äärelle. Mietin nimittäin, että mikähän siinä on, kun auringonnousun molemmin puolin alkaa väsyttää niin, ettei tolpillaan meinaa pysyä. Eikä nahkajakkarassa uskalla ainakaan istua.

Onko se joku evoluution keksimä keino alleviivata aikaisten herätysten raadollisuutta? Vai liittyneekö ties mihin muihin luolamiesajan jäänteisiin, jotka seuraavat mukana nykyimmeisen geeniperimässä? Ei yövalvomisissa mitään vikaa olisi, jos sillä lailla tasaisesti väsyttelisi pitkin yötä. Mutta ei kun puoli tuntia ennen auringonnousua PAM, ja öögat meinaa painua boseen väkisin.

Miten sinä yötyöläinen pysyt valveilla? Itselläni on tapana syödä yön aikana tasaisesti hedelmiä ja pähkinöitä. Eihän se mitään auta, mutta kuulostaa terveelliseltä. Lisäksi pidän fyysisestä kunnostani huolta. Olen huomannut, että jaksaa paremmin, kun on harrastanut liikuntaa.

Se väsytys menee muuten yhdellä taikatempulla ohi. Sen nimi on kunnon aamiainen. Eläköön ruotsalainen vieraanvaraisuus! Olisin hejaamassa Kallelle ja Silvialle, mutta kun pitää taas kohta lähteä yön selkään…