Sellaisissa ammateissa, joissa on vaarana päätyä iltapäivälehdistöön negatiivisessa valossa ja joissa henkilökohtaisen suoriutumisen epäonnistuminen johtaa suoraan mittaviin taloudellisiin ja ympäristöllisiin vahinkoihin, on aina ylimääräistä kutinaa vatsanpohjassa työskentelyolosuhteiden ollessa heikentyneet.

Miksen ruvennut poliitikoksi? Katsokaa yllä olevaa. Onneksi äidinkielenopettajani todennäköisesti ei ole löytänyt blogiani. Älkääkä vaan kertoko.

Paikoin sumua.
Paikoin sumua.

Asiaan. Em. ammatteja ovat nyt vaikka laivanpäällystö ja luotsit, lentäjät, rekkakuskit… Tai sellaisia ainakin tarkoitan. Ilmastonmuutoksen näyttäessä keskisormea meille kyseisien ammattien harjoittajile, moisia heikentymiä on havaittaessa melko usein. Huomaan silloin itsessäni tiettyjä maneereja. Listattakoon niistä ainakin seuraavat:

  1. Säätietojen kaivelu. Mukavaa, jos löytää sellaisen säätiedotuksen, joka lupaa vähän heikompaa tuulta. Nykyäänhän voi valita melko laajasta tarjonnasta. Jostain syystä ihmisellä on tarve perustella itselleen, että joku asia ei ole niin paha kuin se todellisuudessa voi olla. ”Siellä mitään merenkäyntiä ole…”
  2. Suunnitelmien A,B,C,D,E ja E2 laatiminen. ”No sit mä varmaan yritän pitää sen perän tuulessa, mutta jos se sitten kuitenkin nappaa, niin sitten mä…” Yhteistä näille on, että A:ta ja ehkä B:tä lukuunottamatta muita ei ikinä tarvita. Hyvänä puolena tulee käytyä läpi kinkkinen tilanne, joten siihen on valmistautunut.
  3. Asiakkaan syväanalysointi. Apuna Marinetraffic ja Google. ”Ai se on toi tyyppi…” Siis laivatyyppi. ”Sehän oli pirun vasenkätinen ja oliksiinä heikko keulis…?”

Edellämainittuja voisi kutsua prepilotiivisiksi toimenpiteiksi. Joskus uran alkuaikoina ne häiritsivät esimerkiksi lepäämistä. Ajatus jäi vain kiertämään kehää, ja vireystila pysyi ylhäällä. Myöhemmin on oppinut lopettamaan turhan pohtimisen ja ikäänkuin nostamaan valmiuden vasta tarvittaessa.

Joku asiasta keittiönpöytäpsykologia (siis minua) paremmin tietävä voisi kertoa, että mikä aine se postpilotiivisessa stressireaktiossa pyörii verenkierrossa, sillä ihan turha on yrittää mennä heti nukkumaan haastavissa olosuhteissa suoritetun luotsauksen jälkeen. Kiitos jo etukäteen!

2 kommenttia artikkeliin ”Pilotiivisuusreaktiot

  1. Eikös se ole adrenaliini, jota on päässyt kehittymään – ei kai voi sanoa liikaa, mutta – paljon kuitenkin. Sama tilanne on kuulemani mukaan näyttlijöillä esityksen jälkeen ja kellä vaan voimakasta keskittymistä vaatneen tilanteen jälkeen.
    Arvelee toinen keittiöpsykologi.

  2. Juu kyllä tuo adrenaliini taitaa vielä tehdä tepposiaan ja todennäköisesti myös sympaattinen hermosto on aktivoitunut. Sama tilanne on varmaan jonkin aikaa terhakkaan urheilusuorituksen jälkeen.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Parasympaattinen_hermosto
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Sympaattinen_hermosto

    ”Sympaattisen hermoston toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja fyysisessä rasituksessa. ”

    ”Stressitilanteessa tasapainotila saattaa järkkyä, jolloin voi syntyä toiminnallisia oireita niihin elimiin, joihin autonomisella hermostolla on vaikutusta. Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä ja siten taas sympaattisen hermoston vilkastumista. Näin rentoutuminen, nukkuminen ja elpyminen hankaloituvat. Stressi vähentää myös ihmisen puolustuskykyä tulehduksia vastaan”

    Voisin kuvitella, että tuossa tilanteessa voisi auttaa kaikki rentouttava tekeminen ja asiat jotka laukaisee jännittyneen olotilan fyysisellä ja/tai henkisellä tasolla. Venyttely, erilaiset hengitysherjoitukset ja jos vielä enemmän haluaa panostaa, niin meditointia sopii myös kokeilla. tuo hieno sana ei oikeasti ole sen kummempaa kuin venyttelyä päänupille. Syöminen näemmä myös siirtää kehon huomiota tuolle rauhoittavammalle puolelle. Ja mieluummin tietenkin terveellinen sellainen.

    Näin yleisellä terveyden ja hyvinvoinnin tasolla, nykyinen ylivilkas elämänmeno pitelee ihmisiä aikalailla jatkuvasti tuolla vaaratilannemoodissa, eli varpaillaan. Uutisvirtakin on nykyään aika keinotekoisesti dramatisoitua, paremman menekin vuoksi tietenkin. Joten välillä kannattaa laittaa lehdetkin suoraan sytykkeeksi. Nämä mietteet myös yhdeltä keittiöpsykologian ja -fysiologian maisterisihmiseltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s