Vakaasti väylällä -Firmly on the fairway

Alma

Edellisessä postauksessa käsiteltiin ennen luotsausta tapahtuvia toimenpiteitä. Nyt siirrymme itse luotsaukseen –  piti siirtyä jo aiemmin viikolla, mutta eihän tässä ole kerinnyt kuin lentää paikasta toiseen. Ja kolmanteenkin.

On siis onnellisesti kivuttu laivaan ja saavuttu huohottaen brygalle. ”Guudmorrning mistö Pailot, hauaa juu?” Näin alkaa noin 97 % luotsauksista, morningin tilalla voi olla muu paremmin kyseistä vuorokaudenaikaa kuvaava termi. Kätellään siis kuin valtionpäämiehet konsanaan ja vaihdetaan alkukohteliaisuudet. Ensivaikutelma on tärkeä niin parisuhteessa kuin luotsauksessakin, sillä se vaikuttaa myöhempiin tapahtumiin ja siinä rakennetaan luottamusta.

Tämän jälkeen yleensä alkaa mantra, jota kutsutaan kansainvälisesti pilot/master information exchange. ”Shiislefthändidpitspropellerwenjyymeikästöönbougoustopootnegativpitsonziirou, boutrastörfaifhanridkilowattstriisteps…” kajahtaa kuin aamurukous minareetista. Käydään siis läpi aluksen ohjailuominaisuudet, miten käytetään autopilottia ja mistä nappulasta saa käsiruorin päälle. Luotsi käy läpi reittisuunnitelmansa ja näyttää laituripaikat ja mahdolliset kääntöpaikat ja niin edelleen. Allekirjoitellaan papereita, joissa vakuutetaan kaiken mahdollisen olevan käyty läpi. Sovitaan kuka manoveeraa, tutustutaan vallitsevaan liikennetilanteeseen, tarkistellaan viimeiset tuulitiedot ja niin edelleen.

Luotsauksen aloituksen varsinkin mereltä päin ovat kriittisiä paikkoja, koska asiaa on lyhyessä ajassa paljon. Laiva on liikkeessä koko ajan ja ensimmäisiä käännöksiä väylällä suoritetaan mahdollisesti samanaikaisesti.

Ainoastaan yksi asia keskeyttää tuon rituaalin, kysymys, joka kuuluu lähes joka kerta heti ensimmäisenä: ”Kofii, mistö Pailot, milkoorsugaar?” Erään kerran olin vielä luotsileidareilla pää kannen tasolla, kun ystävällinen filippiinonaama ilmeistyi näkökenttään ja esitti em. kysymyksen.

Niinpä. First things first.

Luotsausteoriaa, osa 1

Boarding

Tuli hyviä kysymyksiä luotsausprosessista ja sen hoitamisesta käytännössä. Joskus purjelaiva-aikaanhan luotsipaikkaa lähestyvä alus nosti tietynlaisen lipun salkoon halutessaan luotsin. Nykyään se ei välttämättä riitä, vaan tiettyjä ennakkotoimia vaaditaan.

Jokaisella Suomessa vierailevalla aluksella on täällä laiva-asiamies eli agentti, joka hoitaa aluksen paperisotaa muun muassa tullin ja muiden viranomaisten suhteen. Agentti hoitaa yhteyksiä myös satamiin ja järjestää alukselle luotsin, jos se sitä on velvollinen käyttämään.

Finnpilotilla on oma luotsinvälitys (on hyvä, että luotseistakin joku välittää), jota kutsutaan nimellä Fokka. Fokka päivystää 24/7. Agentti ilmoittaa Fokkaan ennakkotiedot saapuvasta/lähtevästä aluksesta, jolloin se ilmestyy järjestelmään nimeltä Pilotweb. Pilotwebiä voi rajoitetusti tarkastella kuka vaan osoitteessa finnpilot.fi. Sitovan luotsintilauksen agentti tekee mereltä kolme tuntia ennen ja satamasta kaksi tuntia ennen. Fokka vastaanottaa tilauksen ja lähettää keikalle vuorossa olevan luotsin.

Näin siis teoriassa pähkinänkuoressa. Käytännössä joudutaan monta kertaa miettimään kuviot uusiksi, koska esim. sääolot aiheuttavat muutoksia ennakkoaikoihin, matkat luotsipaikoille eivät aina ole itsestäänselvyyksiä ja luotsejakin on käytössä rajallinen määrä. Yli 99 %:sesti luotsi on kuitenkin ajallaan siellä, missä pitääkin.

Itse luotsiin alus on yhteydessä vasta hieman ennen luotsauksen alkua. Mereltä päin tuleville aluksille luotsi antaa toimintaohjeet VHF-radiolla. Tähän kuuluu esim. mille puolelle luotsileidarit viritellään, paljonko pidetään vauhtia luotsinoton aikana ja pitääkö tehdä leetä, eli kääntää johonkin suuntaan, ettei pilottiparan kalsarit kastu aallokon ansiosta.

Tässä part 1 dokumentista ”Onnistunut luotsausprosessi, ja sen edellytykset – kommunikoinnin välttämättömyys hyvän asiakaspalvelun osana”. Pysy kanavalla, lisää seuraa.

Minä menen nyt Turkuun.