Lievänä aasinsiltana edellisestä postauksesta… luotsin työ on muuttunut enemmän ja enemmän human factorin ympärillä askarteluun. Nyt voi ehkä jo (varovasti) sormi pystyssä ja rinta kaarella antaa lausuntoja (kymmenen vuotta luotsina).

Navigointilaitteistot ovat kehittyneet saappaanvarsitutkista ja decca-navigaattoreista niin, että perille löytäminen ei nykyisin ole ongelma. Toki sekin työ täytyy vielä tehdä, mutta enemmän se puoli on mennyt käännösnopeuksien ja sortokulmien hallinnaksi ja oman kulun sovittamiseksi muun liikenteen mukaan.

Sen sijaan tuo human factor teettää entistä enemmän työtä. Ainakin omalla kohdalla lähes kaikki ne huonojen tapahtumaketjujen alut ovat lähteneet liikkeelle jostain inhimillisestä. Onneksi tähän mennessä ne on saatu katkaistua alkuunsa. Väärä nappi, unohdus, huono kommunikaatio ja ne kulttuurilliset erot. Tuli sanottua jees, vaikka piti sanoa nou. Salailu. Jopa niin, ettei kerrota jonkun olevan rikki tai ei myönnetä jonkun asian osaamattomuutta. Jälkimmäinen tietysti ääritapauksena. Vallitsevan turvallisuuskulttuurin huomaa kyllä ensimmäisen kahden minuutin aikana.

Siksi ihan hirveästi ihmetyttää, miksi merenkulun lähes kaikki pakollinen kurssitoiminta keskittyy kovaan tavaraan? Ecdis (Electronic Chart Display and Information System) -kurssi viisi (5!) päivää. Plus laitekohtainen päälle. Vähän kun oletettaisiin, että pätevöitynyt hammaslääkäri ei osaa käyttää poraa ilman lisäkoulutusta, oletetaan merikapteenin tarvitsevan viisi päivää yhden normaalin komentosiltalaitteen käytön opetteluun. No, me saatetaan tietysti näyttää vähän hitailta ulospäin.

En mä koulutusta asiana kritisoi, mutta kun sitä voi olla vaan rajallinen määrä, olisi syytä pohtia mikä oikeasti on sellaista, mitä kannattaa kerrata säännöllisin väliajoin ja maksaa siitä aika paljon. Pätevyydet ovat merenkulussa raakaa bisnestä ja varustamoille suuri kuluerä. Human factorin sanotaan olevan suurin syy onnettomuuksiin, ja silti ainakin merenkulussa se sivuutetaan lähes olankohautuksella koulutustoiminnassa. Yksi kurssi, jota ei tarvitse kerrata. Loppu on sitten kiinni tulevasta työpaikasta ja siellä vallitsevasta kulttuurista. Aika merkillinen yhtälö.

Sinä, joka satut istumaan IMO:n konventioissa, heitän pallon sinne. Ja sitten oikeasti laadukasta koulutusta, eikä niin että on taas yksi sertifikaatti heittää pinon päälle kellastumaan. Kiitos!

Päivää.

Tämä blogi on aika neutraali ja on keskittynyt tähän mennessä kuvailemaan lähinnä luotsin työtä. Jotenkin nämä viimeaikojen kulttuurilliset kannanotot pistävät sen verran vihaksi, että on pakko kommentoida. Siitäkin huolimatta, että somessa ei pitäisi provosoitua eikä varsinkaan yrittää sanoa viimeistä sanaa.

On tässä linkki luotsienkin työhön. Työympäristö on nimittäin monikulttuurinen. Jos nyt vaikka ihan parin kuukauden otannalla miettii, niin olen ollut tekemisissä kiinalaisten, intialaisten, lähes kaikkien entisen Neuvostoliiton kansakuntien, filippiinojen, hollantilaisten, romanialaisten, ruotsalaisten, suomalaisten, saksalaisten, puolalaisten, bulgaarien ja ehkä muutaman muunkin maan kansalaisten kanssa. Puhunut suomea, ruotsia, englantia, venäjää ja viittomakieltä.

Kaikilla on oma kansallinen kulttuurinsa ja toimintakulttuurinsa, johon on luotsina pakko sopeutua, jos meinaa saada asiat menemään niin kuin itse haluaa. Jos ei sopeudu, niin tuloksena on riitaa, sillä ne viisitoista muuta laivassa tuskin omaksuvat viidessä minuutissa suomalaista tapaa tehdä asioita. Sitä paitsi siellä on se kiinalainen kippari, jolla on viimeinen sana. Tai itsepäinen venäläinen, joka tekee niin kuin haluaa, jos kokee menettäneensä kasvonsa.

Ihan samalla tavalla me olemme maana tekemisissä kaikkien muiden maiden kanssa. Jos ei täällä olisi ketään näyttämässä mallia muista kulttuureista ja niiden tavoista, niin pian saataisiin kaupata lautoja ja kiviä toisillemme. Voisi tehdä kauppataseelle ikävästi hallaa. Lisäksi meillä oikeasti tarve saada joku erehtymään muuttamaan tänne kamalan ilmaston ja järjettömän verotuksen ynnä sääntöviidakon vaivaamaan maahamme. Ei meinaan Turun bussikuskit ja Siljan laivasiivoojat näyttäisi ulkonäön perusteella olevan Mynämäeltä. Eikä Nokian toimitusjohtaja. Tilannetta ei helpota se, että huoltosuhde huitelee kymmenen vuoden päästä 70 tienoilla. Minulle ainakin kelpaa, että se on Bangadeshin poika, joka maksaa eläkettäni (jos sellaista on silloin enää olemassa).

Aion kyllä omat lapseni pistää käymään Heinolaa pidemmällä, jottei kaiken maailman sontapuheet niihin ainakaan kritiikittä uppoa. Saavat vähän referenssiä näihin kotoisiin ongelmiin.

Ja kaikki kommentit, joissa mainitaan ”Kreikka” ja muutkin juupaseipäs -jutut voi postittaa vaikka Iltalehteen. Tässä blogissa ei ole sananvapautta kuin meikäläisellä. Muut saa tyytyä käymään sensuurin kautta… 🙂

Tämä viikko on mennyt lauttamatkojen merkeissä. Missiona luotsata Ahvenanmaalla, sekä harjoitella siellä toista väylää. Kiitos vain Viking Line mahdollisuudesta ja yhteistyöstä!

Lauttamatkat tarjoaa loistavan tilaisuuden olla kärpäsenä katossa ja seurata vaikkapa lapsiperheiden elämää vaihteeksi ulkoa päin. Sateisesta kesästä johtuen kalpeita isejä päällä lomapaita, joka vielä viime vuonna oli sopiva. Energisiä äitejä, joilla on parin lähitunnin suunnitelmat selvillä. Lapsia, jotka ”mä haluun”. Tungosta, jossa punnitaan perheen henkinen kovuus ja mahdolliset pinnan alla kytevät ristiriidat.

Satunnaisen tarkkailijan elämä kyllä päättyy tähän viikkoon tällä erää. Muutun kalpeaksi isiksi, jonka lapset ”mä haluun”. Pitää hankkia sopiva paita, rusketusvoidetta, eikä saa näyttää tuskaiselta, vaikka aamiaispöydän puurot leviävät pitkin lattioita.

Hauskaa lomaa muillekin, joilla sellainen vielä on edessä!

  
Tykkään niin tosi paljon noista bulkkereista. Siellä on merenkulkijoita, joita voisi verrata entisaikojen purjelaivamiehiin.

Tänäänkin luotsasin ulos laivan, joka oli lähdössä Thaimaahan. Hyväntoivonniemen kautta. 45 päivää merellä. Oikeastaan olen vähän kateellinen. 45 päivää ilman mitään ulkoisia ärsykkeitä. Ei tarvitse käydä kaupassa eikä maksaa sähkölaskua. 

Vaikka luotsipaikalla on kiva jäädä pois, niin Uudestakaupungista Thaimaaseen… On ne kovia jätkiä.

Tekisi mieli sanoa veneelle, että ei tarvitse hakea…