Päivää.
Tämä blogi on aika neutraali ja on keskittynyt tähän mennessä kuvailemaan lähinnä luotsin työtä. Jotenkin nämä viimeaikojen kulttuurilliset kannanotot pistävät sen verran vihaksi, että on pakko kommentoida. Siitäkin huolimatta, että somessa ei pitäisi provosoitua eikä varsinkaan yrittää sanoa viimeistä sanaa.
On tässä linkki luotsienkin työhön. Työympäristö on nimittäin monikulttuurinen. Jos nyt vaikka ihan parin kuukauden otannalla miettii, niin olen ollut tekemisissä kiinalaisten, intialaisten, lähes kaikkien entisen Neuvostoliiton kansakuntien, filippiinojen, hollantilaisten, romanialaisten, ruotsalaisten, suomalaisten, saksalaisten, puolalaisten, bulgaarien ja ehkä muutaman muunkin maan kansalaisten kanssa. Puhunut suomea, ruotsia, englantia, venäjää ja viittomakieltä.
Kaikilla on oma kansallinen kulttuurinsa ja toimintakulttuurinsa, johon on luotsina pakko sopeutua, jos meinaa saada asiat menemään niin kuin itse haluaa. Jos ei sopeudu, niin tuloksena on riitaa, sillä ne viisitoista muuta laivassa tuskin omaksuvat viidessä minuutissa suomalaista tapaa tehdä asioita. Sitä paitsi siellä on se kiinalainen kippari, jolla on viimeinen sana. Tai itsepäinen venäläinen, joka tekee niin kuin haluaa, jos kokee menettäneensä kasvonsa.
Ihan samalla tavalla me olemme maana tekemisissä kaikkien muiden maiden kanssa. Jos ei täällä olisi ketään näyttämässä mallia muista kulttuureista ja niiden tavoista, niin pian saataisiin kaupata lautoja ja kiviä toisillemme. Voisi tehdä kauppataseelle ikävästi hallaa. Lisäksi meillä oikeasti tarve saada joku erehtymään muuttamaan tänne kamalan ilmaston ja järjettömän verotuksen ynnä sääntöviidakon vaivaamaan maahamme. Ei meinaan Turun bussikuskit ja Siljan laivasiivoojat näyttäisi ulkonäön perusteella olevan Mynämäeltä. Eikä Nokian toimitusjohtaja. Tilannetta ei helpota se, että huoltosuhde huitelee kymmenen vuoden päästä 70 tienoilla. Minulle ainakin kelpaa, että se on Bangadeshin poika, joka maksaa eläkettäni (jos sellaista on silloin enää olemassa).
Aion kyllä omat lapseni pistää käymään Heinolaa pidemmällä, jottei kaiken maailman sontapuheet niihin ainakaan kritiikittä uppoa. Saavat vähän referenssiä näihin kotoisiin ongelmiin.
Ja kaikki kommentit, joissa mainitaan ”Kreikka” ja muutkin juupaseipäs -jutut voi postittaa vaikka Iltalehteen. Tässä blogissa ei ole sananvapautta kuin meikäläisellä. Muut saa tyytyä käymään sensuurin kautta… 🙂
luotsinblogi 
Tykkään tosi paljon tästä sun blogista, mutta kommentoin nyt ekaa kertaa:) Kiitos, hieno kirjoitus! Lyhyt, ytimekäs ja konkreettinen.
Kiitos Hanna. Mukava, kun tykkäät ja kommentoit.
En ole ennen kuullutkaan blogistasi, mutta äsken ystäväni, vanha merimies Jukka Helin vinkkasi FB:ssä tähän. – Minä olen käynyt eilisestä alkaen immoskeskustelua eri foorumeilla kymmenillä kannanotoilla, enkä voi kuin ihmetellä sitä idiotismia ja sisäänpäinlämpiävyyttä, jota Immosen kannattajista löytyy! – Kiitos kirjoituksestasi!
Se voi olla tuskaa se viimeisen sanan sanominen…
Takanaan niissä monesti on syntipukin löytäminen omiin ongelmiin. Milloin se sitten on maahanmuuttajat, milloin ruotsinkieli tai Ahvenanmaa.
Jos nyt jotain hyvää haluaa asiasta löytää, niin itse kukin tulee ehkä miettineeksi, mitä kuuluu kulttuuriin. Ruoka, musiikki, taide… En usko että kovin moni haluaisi elää pelkällä Veikko Lavilla ja läskisoosilla, vaikka hyviä ovatkin.
Itse olen aika paljon eri kulttuureista saanut, hyviä hetkiä ja ajoittain on käyrä ollut myös aika korkealla vastaavasti.
Noin se on!
Jos maailmalla rasismi hyväksytään niin suomalaiset oisivat siinä Isoja Häviäjiä. Ja tokihan se väärinkin olisi.
Niin, ei tarvitse kauas mennä, niin olemme vain pieni etninen ryhmä. Jostain Jakutian tienoilta.
Kiitos selvistä sanoista! Minäkin löysin blogisi vasta nyt fb-kaverin suosituksesta.
Ole hyvä. FB-kaverillasi on silmää laatujournalismille 😉
Kiitoksia! Siinäpä tärkeimmät tivistettynä!
Ole hyvä. Paljonkin olisi ollut vielä sanottavaa…
Merimiehenmuijana, ulkomaillakin asuneena, maailmaakin nähneensä, en koskaan ole törmännyt tällaiseen monikulttuuristen vihan lietsontaan. Omaa puolisoani en koskaan saanut erehtymään suomeen muuttamaan. Olen iloinen siitä, että omat lapseni ja lastenlapset ovat hyvin suvaitsevaisia ja vieraanvaraisia muita kulttuureja kohtaan.
Pidän kirjoituksestasi, osut niin naulankantaan, kun vain voi. Suomi ei houkuttele ketään, ne jotka tänne asettuvat ovat rohkeita vastatuuleen kulkijoita, heitä tarvitaan lisää.
Seija merimiehen leski.
Kyllähän meille yleensä päädytään kakkos- tai kolmosvaihtoehtona tai sitten avioliiton tms. kautta. Luulisin. Vaikea kieli, pimeys talvi … Ei olisi enää tarvetta tietynlaisille ulostuloille.
Rakastetaan Olli Immosen pahat teot kuoliaiksi 🙂 Sitä hän kaikkein _vähiten_ haluaa, joten sitä hänelle antakaamme: rakkautta ja välittämistä! (juuri samoin kuin Norjan kansa teki Breivikin iskujen jälkeen: yhdistyi!).
Immonen haluaa vastakkainasettelua: antakaamme hänelle yhtenäistymistä ja ottakaamme hänet itsekin siihen avosylin mukaan (juuri sitä mitä hän vähiten haluaa!! Eli juuri sitä antakaamme 🙂 Ja katsokaamme miten hän sen meidän ystävällisyytemme edessä kiemurtelee. Aluksi.
Immonen haluaa kärjekkyyttä – antakaamme hänelle ystävyyttä 🙂
Immonen haluaa taistelua – silitetään häntä sovulla 🙂
Immonen tahtoo vainoa – joten sulkekaamme hänet syliimme 🙂 Se toimii. Koska se on hänestä niin kamalaa :))
Tehdään hänelle se mikä hänestä on niin kamalaa. Eli syleilkäämme hänen huonot tekonsa kuoliaiksi.
Muuta konstia ei ole.
(jos asetumme vastakkain, hän saa haluamansa. Ja sitähän me emme juuri halua 🙂
Nimetkäämme tiistai 28.7. vaikka Immosen rakkaudenaloittajaispäiväksi ja merkatkaamme oikein liputuspäiväksi kalenteriin 🙂 Olli aloitti välittämisen ja yhdistymisen aikakauden. Eli pahakin saa HYVÄÄ aikaan. Näin siinä onneksi käy. Hyvyys ja rehellisyys menestyvät vain niin että me viljelemme niitä kyseenalaistamatta ja surutta kaikille. Hyvyys ja sydän on kavereita keskenään.
Den glider in ! Eli tehkäämme sama mikä tehtiin Ruotsin Sergel-torilla ruotsalaisille – sen me teemme nyt Immoselle. Hyvä me kaikki yhdessä!
Olet oikeassa. Juupas-eipäs ei auta. Mistä se suomalaisten huoli kumpuaa, että joku tulee ja vie jotain tai että joudutaan maksamaan jonkun muun jotain? Näillä veroasteilla luulisi siihenkin jo tottuneen.
Raikas merellinen tuulahdus mediassa vellovaan monikulttuurisuuskeskusteluun! Juuri sitä selkeää, kaivattua konkretiaa ja kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kiitos Olli! 🙂
Sen takia mä kirjoitinkin, kun en ole ikinä kokenut vieraista kulttuureista tulleen mitään pahaa, korkeintaan vähän ärsyttävää joskus. Positiivinen puoli on kuitenkin paljon suurempi. Ole hyvä.
Hyva kirjoitus! Noinhan se menee. Isani on elakkeella oleva luotsi ja mina olen jo pienesta pitaen seilannut merilla meikapteeni-isani mukana kunnes menin kouluun. Myohemmin olin toissa Nokiassa, joka muuten oli eritain hyva elamankoulu ja vaikutti siihen miten tana paivana suhtaudun ulkomaalaisiin. Suurin osa heista oli minua paremmin koulutettuja olivatpa he sitten Vietnamista tai Nigeriasta.
Taman koko uskomattoman ennakkoluuloisen episodin syyna lienee juuri se ettei olla nahty riittaavasti maailmaa. Olen myohemmalla ialla matkustanut paljon, ollut mukana hyvantekevaisyysprojekteissa Kambodzassa ja Keniassa. Nyt asun Arabiemiraateissa paikallisen porukan villa-alueella ja voin kertoa, etta tama jos joku on suvaitsevainen ja turvallien yhteiskunta. Maahanmuuttajia on 89% 10 miljoonaisesta vaestosta. Taalta katsottuna on jopa surkuhupaisaa etta pienessa Suomessa saadaan aikaan tuollainen hulabaloo muutamasta ulkomaalaisesta 🙂
Niinhän se on. Meriura on kanssa hyvä koulu, eikä tämä luotsin ammattikaan ihan huono siinä, miten ihmisiä oppii lukemaan ja jopa stereotypioimaan, vaikkei ehkä pitäisi.
Jos siellä on kivoja edullisia villoja vapaana, pistä viestiä. Plussaa, jos lähellä on hevostalli. 😉
Onhan taalla. Laita lyhyt viesti mun mailiosoitteeseen, niin lahetan tietoa. Kelit on ainakin kohdallaan! 48 tanaan, illaksi voi laskea jopa neljaankymppiin.
No mun pitäisi varmaan hankkia se luotsinjobi ensin… Toivoisin kyllä, että vielä joskus avautuisi mahdollisuus työskennellä ulkomailla.
Juha Vainiosta ei olisi tullut kaikkien tuntemaa Junnua ilman merellistä monikulttuurisuutta Kotkassa.
Ei olisi. Koko meidän kulttuurimme elää ja muuttuu koko ajan.
Kiitos Olli! Päivä alkoi hymy huulilla tämän luettuani!
Oli virkistävää luettavaa kaikenlaisten kapeakatseisuuksien jälkeen. .
Toivottavasti haaveesi toteutuu joku päivä ja pääset vielä lämpöisimmille merille seilaamaan!
Terveisiä helteiseltä Kreetalta.
Ole hyvä. Katsotaan mihin tämä maailma kuljettaa. Ei sitä koskaan tiedä.
Hieno kirjoitus, kiitos. Tulin juuri sunnuntaina Oslosta, jossa vietin aikaa norjalaisen ystävättäreni kanssa ja asuin hänen kattonsa alla. Olemme tutustuneet toisiimme lähes 30 vuotta sitten kirjeenvaihdon myötä ja tänä aikana hän oli vaihtanut kristinuskonsa islamin uskoon.
Olin juuri viettänyt neljä aivan mahtavaa päivää monikulttuurisessa ilmapiirissä Oslossa, tavannut ystävättäreni pakistanilaisia, palestiinalaisia ja irakilaisia ystäviä, sekä käyskennellyt hänen kanssaan monikulttuurisessa kaupunginosassa, jossa oli kaikki ihonvärit edustettuina sulassa sovussa keskenään. Pääsin myös tutustumaan yhteen Oslon moskeijoista, jossa ystävättäreni ystävätär esitteli minulle paikkoja. Näin miten eräs nuori muslimi nainen rukoili rukoushuoneessa ja seuraavassa hetkessä hän otti minusta ja ystävättärestä valokuvan. Ystävättäreni ystävätär halusi tietää miten olen ottanut ystävättäreni kääntymisen islamin uskoon ja kysymys tuntui minusta hassulta. Mutta tosiasiassa muutamat hänen norjalaisista ystävistään ovat jättäneet hänen ystävyytensä kuultuaan asiasta. Kerroin että minusta uskonnolla ja ystävyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ja että olen suvaitsevainen, avarakatseinen ja avoimin mielin tutustun uusiin monikulttuurisiin ihmisiin. Ja että ihmisenä hän on kuitenkin se sama norjalaissyntyinen, johon lähes 30 vuotta aiemmin tutustuin. Moskeijasta lähtiessä sain ystävättären ystävättäreltä lämpimän halauksen ja poskisuudelmat.
Monikulttuuriset ihmiset olivat matkan aikana erittäin ystävällisiä ja ottivat vastaan suurella ilolla. Kotiin palatessa oli hämmentävää lukea lehtien uutisointeja ja kuunnella radion uutisia kansamme valitsemasta edustajasta, joka on päästellyt sammakoita suustaan.
Ennen matkaa itselläni oli islamin uskosta hatara mielikuva. Keskusteltuani ystävättäreni ja tämän ystävättären kanssa, näkökantani avartui ja sain uutta ajateltavaa. Ystävättäreni toimii Norjassa eräänlaisena sillanrakentajana norjalaisten ja muslimien välillä. Minut yllätti suuresti se, miten paljon painoarvoa hänen puheillan on Norjassa. Hän on pitänyt useita julkisia puheita, joita mm. Norjan ulkomaankauppaministeri ja useat lehdet ovat siteeranneet mediassa, ja häntä on jopa haastateltu Norjan NRK:n yleisradiossa. Samoin kolmesta norjalaisesta muslimivastaisesta ääriryhmästä kahden ryhmän jäseniä ovat olleet häneen henkilökohtaisesti yhteydessä. Heidän jäsenistään muutamat ovat jopa muuttaneet omaa kantaansa ystävättäreni kanssa keskusteltuaan. Norjalaiset ja muslimit tekevät paljon yhteistyötä sen eteen ettei toista Breivikin kaltaista ikävää tapahtumaa enää tapahtuisi.
Itse työskentelen ammatissa, jossa monikulttuurisuus on myös arkipäivää. Olen työskennellyt mm. venäläisten, latvialaisten ja puolalaisten kanssa, ja kaikki perheet ovat olleet mukavia.
Matkan päätteeksi kotiin viemisenä lähti iloisen mielen ja kokemusten lisäksi englanninkielinen koraani, jossa on myös selitetekstit mitä kaikkea kyseiset kohdat tarkoittavat sekä pieni rukouskirja. Aion jonain lukea kirjat ihan vain yleissivistyksen vuoksi ja koska haluan tietää islamin uskonnosta enemmän. Samoin haluan tietää muistakin uskonnoista, joten tästä taitaa tulla elämänmittainen seikkailu.
Tuntui kotiin palatessa oudolta tajuta, että itsellä oli ollut juuri mielenkiintoinen lomamatka monikulttuurisessa ilmapiirissä ja samaan aikaan kotimaassani on uutisoinnin kärjessä jonkun toisen suvaitsemattoman ihmisen aikaan saama kohu samaisesta monikulttuurisuudesta.