Meillä suomalaisillahan on jännä tapa hävetä aksenttiamme ja yleensäkin kauhea virheiden tekemisen pelko, mitä tulee vieraisiin kieliin. Ja ihan turhaan. Ei ne muutkaan natiivilta kuulosta.

Monien muiden hyvien puolien lisäksi työssäni saan tutustua värikkäisiin tapoihin puhua engelskaa. Ehkä yleisimpänä murteena nykyään on entinen Neuvostoliitto. Mjeibi kjofii, misteRR pailot? Milk, sahkar? Tunnistaa yhtä helposti kuin Ahti Karjalaisen eläintarhassa aikanaan.

Kiinalainen tapa. Erittäin haastava jopa kokeneelle korvalle. Ei R-äänteitä. Ei oikein tunnistettavia sanojakaan. Paljon hymyä ja selitystä. Ei kahvia (vaikkei se tähän liitykään).

Häviävä luonnonvara. Saksalaiset vanhat kipparit. Achtung! Joka kolmas sana saksaa. Bugschraube Steurboard und ganz langsam voraus! Understand, Herr Pilot? Ei tullut turhaan kärsittyä koulunpenkillä aikanaan.

Hollantilaiset, jotka osaavat lähes täydellistä englantia. Joista on vaikeaa erottaa, koska puhuvat omaa kieltään ja koska aloittavat taas englanniksi.

Ja oma suosikkini. Joskin harvoin näillä vesillä tavattu. Espanjalaiset! Englanninkieltä lausuttuna kuten espanjaa lausutaan. Internasional. Vähän samanlaisia tankero -äänteitä kuin meilläkin. Adjektiivi lipsahtaa sinne lauseen loppuun myös englantia puhuttaessa. Hyvin pehmeitä äänteitä. Selkeää. Mukava kuunnella kertakaikkiaan.

Joten antaa mennä vaan tommimäkisen nuotilla.Virheineen päivineen. Ties vaikka oltaisiin mekin jonkun aksentti -top tenissä.

  
Tulipa työviikon päätteeksi nähtyä vanha tuttu. Laiva, jossa olin ollut viimeksi 9 vuotta sitten. Edelleen samalla nimellä, mikä on harvinaista nykyään. 

Vaikka olen sitä mieltä, että vanha konsti ei todellakaan ole parempi kuin edes puolikas uusi, niin poikkeuksia on. Vanhaan takertuminen pysäyttää kaiken kehityksen. Laivoihin se ei aina päde.

Tuo laiva oli vankkaa tekoa. Ei ollut moksiskaan, vaikka sitä aikanaan vähän pamautteli sulun seiniin. Saksalainen täsmällisyys huokui edelleen kaikesta. Vähän robustit hallintalaitteet olivat edelleen kuosissa, eikä mikään paikka nitissyt ja resonoinut, niin kuin monesti on uusissa kiinalaisvalmisteissa. Maschinenbau Kiel nakutteli alakerrassa edelleen kuin kaappikello, hieman kumealla soundilla. Ohjailu toimi kuin ihmisen mieli ja käännökset pysähtyivät nätisti ilman mielettömiä ruorikulmia. Joskus on rungonsuunnittelussa mietitty muutakin kuin lastauskapasiteettia.

Voi että kun tulee hyvä fiilis laitteista, jotka on tehty kestämään. Ja suunniteltu niin, että niitä on helppo käyttää.

Siinäpä oikeastaan ne vanhat konstit, joiden toivoisi säilyvän tänä kertakäyttökulttuurin vaivaamana aikana.