Hei taas!
Olemme ottaneet sanoinkuvaamattoman tuottavuusloikan viimeaikoina, joten ei ole ehtinyt oikein kirjoitella. Vaimo tähtää samaan kotona ja on puhunut muksutkin mukaan, joten vapaaviikoista on jotenkin jäänyt yhdyssanan ensimmäinen osio toteutumatta. Yritän samaan aikaan käydä vielä koulua, mikä on ihan toivoton ajatuksenakin, sillä eihän tässä iässä enää mitään opi. Eikä ainakaan tee sillä tiedolla mitään, mutta jos puhelinluetteloita vielä olisi, niin siihen olisi kiva laittaa nimen perään ”Master of Marine techologies”, mikä ei häviä ”Master of the Universelle” kovinkaan paljoa. Jos siis selviää siitä koulusta. On siis vain viikkoja, jotka kuluvat nopeasti.
Viimeaikojen suosikki luotsauskohde on ehdottomasti ollut autolaiva. Tuo laineille laskettu kelluva Anttilan parkkihalli, joka on lähes poikkeuksetta mielettömän ruma ja sangen haastava kapistus survoa kapeaan poijuväylään. Jostain syystä vieläpä aina seuraava kävijä tuntuu olevan aavistuksen isompi kuin edellinen. Kuvittele olevasi se keltainen legoukko istumassa kenkälaatikon päällä, niin saat jonkinlaisen kuvitelman vallitsevista työskentelyolosuhteista. Ainoa, että sitä koko ajan hymyilyttää, joten ei tiedä syysmyrskyistä mitään. Tuskin laivan ajamisestakaan.
Toisaalta… Vaikka ajatuksena peltipurjeella varustetulla autotallilla surffaaminen ahtaalla väylällä lokakuisessa vesisateessa ei kuulosta järin houkuttelevalta, niin kyllähän se tuo työhön taas jotain uutta. Sitä ilmeisesti jollain tavalla kehittyy ammatillisesti sortokulmia ja tuulirajoja määritellessä, koska alkaa tuntua jopa oudolta ajella välillä sellaista laivaa, jossa nokka näyttää sinne, minne ollaan oikeasti menossa…
Niin, ja aika kaukana ollaan muuten vielä niistä itse kulkevista laivoistakin. Pettymys teille, jotka niitä kehitätte. Tulkaapa käymään täällä, jos ette usko kuin omin silmin. Vaikka tällä lauseella saattaa päästä samaan kerhoon sen hepun kanssa, joka ei keksinyt, mitä hyötyä tietokoneesta olisi kotioloissa.
luotsinblogi 
Näkevät vanhat silmäni oikein? Onko tuossa möhkäleen vieressä piskuinen rekka-auto?
On siinä.
Noista itsekulkevista laivoista olen sitä mieltä että toivottavasti niitä ei tulla näkemään. Merenkulun vanhahtavuus on monesti häirinnyt, olihan ensimmäisten vartioimattomien loistojenkin tullessa Suomeen v.1883 ensin saatu raivattua luotsitirehtööri Erikssonin vastustus pois. Vastustuksen perusteena oli ollut että ne olisivat olleet vaaraksi merenkululle koska ne olisivat houkutelleet merenkulkijat purjehtimaan väylillä öiseen aikaan ja siitä olisi seurannut entistä enemmän haaksirikkoja (Seppo Laurell – Suomen majakat). Ja tutkan kanssa oli samanlainen vastahanka. INS-järjestelmien kanssa taas nähtiin mitä tulee kun ensin kokeillaan oikeassa kalustossa ilman että määräykset ja projektien hallinta pysyvät perässä (Sally Albatross 1994, Silja Europa 1995, Viking Isabella 2001). Mutta tässä asiassa konservatiivisuus on mielestäni enemmän kuin tervettä. Allekirjoittanut on jo, julkista tietoa hakiessaan, kaksi kertaa bongannut Googleen jakautuneen ulkoisen kovalevyn. Tapaukset sattuivat n. puolen vuoden sisään ja toisessa oli lähiseudun pk-firman sisäisiä dokumentteja, toisessa Fortumin. Pk-firma sentään muisti kiittää ilmoituksesta rahalliselta arvoltaan pienellä lahjalla ja siksi heidän nimensä ei ole maininnanarvoinen, Fortumilta tuli ilmoituksesta kiitoksena yhteydenottopyyntö ja ns. ”lämmintä kättä” kun joku työntekijöistä oli ottanut firman dokumentteja omalle levylleen ja vienyt ne kotia jossa palomuuri oli pettänyt ja päästänyt Googlen hoitamaan loput. Ja jotta asia ei olisi yhtään irvokkaampi niin samana päivänä oli julkaistu seuraava uutinen: http://yle.fi/uutiset/yli_600_punaista_halytysta_verkkohyokkayksista__kohteena_tarkeimmat_yritykset/7117056
”Fortumin tietoturvapäällikkö Jarmo Huhta kertoo, että yritys on eri tietoturvajärjestelmien kautta huomannut muutamia kertoja vuodessa haittaohjelmien päässeen yrityksen verkkoon, mutta toistaiseksi tietoa ei ole vuotanut ulos.”
Tunti uutisen julkaisun jälkeen allekirjoittaneen sähköpostiin kolahti samaisen herran sähköposti jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä asian tiimoilta.
Noita eri tuotantojärjestelmiä kyllä kytketään etäyhteyksiin, kuka netin välityksellä, kuka jollakin erillisellä vuokratulla tms. yhteydellä. Kävin tuossa joku viikko sitten lähiseudun suodatinvalmistajalla tutustumassa ja heillä, ainakin määrättyjen asiakkaiden, suodattimien ohjauksiin pääsee etäyhteydellä käsiksi. Kysyin sitten oppaalta että jos suodattimen pitäisi toimia 100% teholla ja laite pysähtyy niin paljon siitä tulisi tappioita. Suurin hänen kuulema luku oli joltain Kanadalaiselta kaivokselta joka tuottaa rikasteena kuparia ja kuparin ja jonkun muun metallin seosta. Työntekijä oli sählännyt kuljettimen kanssa niin että myös rikastamo oli pysähtynyt 72h ajaksi. Käyttötappioiksi olivat laskeneet 400 000$/h ja kun firmalla on siellä neljä suodatinta niin karkeasti voi laskea että pienen logiikkapurkin takana on 100 000$/h tuotanto.
Tuolla kaivoksella tietoturvaiskusta selvittäisiin, suurella todennäköisyydellä ja ainakin suodattimen osalta, rahalla mutta kun miettii että joku idiootti menee laittamaan kaksi öljytankkeria ajamaan yhteen ja mukaan laitetaan vielä risteilijä jossa on pari-kolme tuhatta matkustajaa niin ei selvitä enää rahalla. Ja kaikki tuo voisi olla samanlaisten, n. pöytätietokoneen kokoisten, sähkökaappien takana joiden uumeniin on jäänyt joku ohjelmistovirhe. Lopuksi, kuten entinen atk-opettajani sanoi: ”jos joku voi tulla ihmisen mieleen, se myös tapahtuu. Kyse on vain ajasta.”