Aamukahvi nenän edessä täällä Maarianhaminan luotsiasemalla vaihteeksi. Pidän tästä paikasta, koska kaikki on lähellä. Vaikka menisi toiselle puolelle pääsaarta, niin ei siinä paljoa yli tuntia kulu. Eikä ole ruuhkaa kauheasti missään.
Tuo 365 -projektini on laittanut ajattelemaan liikkumista. Jo viikon jälkeen sitä näkee kuvista, kuinka mahdottoman paljon tulee vaihdettua paikkaa. Tietty tämä duunikin pistää menemään, mutta muutenkin. Ennen Helsingistä Turkuun reissaaminen oli vähän sama kuin nyt lähtisi tästä Australiaan. Pari päivää yöpymisineen ja hevosen vaihtoineen . Nyt vaihdetaan vaan konetta jossain…
Mietin, mitä kaikkea liikkuminen ja erilaiset ärsykkeet tekevät mielelle? Jatkuvasti pitää sopeutua uusiin olosuhteisiin ja erilaisiin tilanteisiin. Onko ihmisen käyttis alunperin suunniteltu siihen? Mukautuuko se ajan mittaan siihen? Mitä kaikkea aiheutuu, ennen kuin se mukautuu?
Pidäpä kuukauden ajan liikkumispäiväkirjaa, voit yllättyä. Mukavaa päivää!
luotsinblogi 
Hauska sattuma: Luin juuri eilisiltana erästä sukukronikkaa, jossa kerrottiin, kuinka tyttären koulumatka Turusta kotiin Tampereelle helpottui keväällä 1871. Piti vain matkata hevoskyydillä Tammisaareen, josta pääsi uutta Hangon rataa junalla Hämeenlinnaan ja siitä laivalla Tampereelle. Ei se ihan yksinkertaista ollut!
Se mitä minä olen miettinyt, on että nykymenolla ja vauhdilla ei sielu ehdi mukaan kun fyysinen olemus on jo toiselle puolella maapalloa. Sitä sielua pitää odottaa sitten päivä tai pari. Ennen kun matka vei pitempään koko olemus kulki mukana.
Tai siis näin minä ajattelen!