Kuva. Tuo arkipäivässämme oleva tärkeä juttu. Nykyaikana monesti kuvien määrä korvaa laadun. On niin helppoa ottaa kuva, kun kamera on aina mukana. Tämä aika tulee dokumentoitua paremmin kuin koskaan.
Mitä niille kuville tapahtuu? Ne päätyvät täyttämään kovalevyjä ja pilviä. Jos tallentaa kaikki mahdolliset kuvat, hyville kuville käy huonosti. Ne hukkuvat kuvavirtaan. Ei kukaan jaksa katsoa ensin 75 huonoa kuvaa ja sitten yhtä hyvää. Sitten on somekuvat. Minkäläisen kuvan annat itsestäsi ja elämästäsi yleensä? Kellään ei näytä olevan sotkuisia kämppiä eikä pahaa ruokaa. Cropattu elämä…
Saan itse aikaiseksi sataa kuvaa kohti ehkä 0,5-1 sellaista, joka miellyttävät itseäni. Pahinta on tulla koko ajan krantummaksi. Blogiinkin joutuu laittamaan sellaista, josta ei vältämättä pidä, koska ei vaan ole hyviä kuvia. Ja olen ymmärtänyt, että blogissa kuuluisi olla kuvia. Muuten se muistuttaa Valtiovarainministeriön talouspoliittista katsausta. Diaarinumero vaan puuttuu.
Ennen tallensin kaikki kuvat. Nykyään en. Siirrän kuitenkin kaikki kuvat kamerasta koneelle ja katson ne isolta näytöltä. Osa (hyvin suuri) lentää suoraan roskiin. Osaa yritän muokata ja heitän ne vasta sen jälkeen roskiin. Sitten hyvin pieni osa on sellaisia, jotka ilahduttavat. Ne laitan talteen ja teen niistä albumeita.
On niin paljon mukavampaa katsella sellaisia albumeita, joissa on vaan hyviä kuvia.
luotsinblogi 
Voi kun pääsisinkin tuohon moodiin. Oikeasti kovalevy sisältää niiiin paljon sellaisia kuvia, jotka joutaisi heti rostiin. Vaan ei ole muka aikaa. Yritän kyllä jo heti kamerassa karsia sellaiset kuvat joista en jostain syystä pidä. Mutta silti niitä on ihan liikaa =D.
Niinpä. Niitä ei saa päästää sinne kovalevylle. Ennen digiaikaa, kun rullassa oli 24 kuvaa ja jokaisen eteen joutui näkemään vaivaa, niin vastaavaa inflaatiota ei päässyt syntymään. Tämä strategia on itsellänikin nyt ollut käytössä vasta uuden rungon myötä.