Kun tekemisen puutteessa alkaa harrastaa jotakin, kannattaa hetki miettiä. Ennen kuin alkaa, nimittäin. Unohda valokuvaus. Unohda myös golf, ei se mene se pallo reikään vähillä lyönneillä, vaikka telkkarissa näyttää menevän. Oikeasti menee metsään, eikä löydy sieltä enää koskaan ja taas meni monta euroa. No golf ei kuulu nyt tähän, kun piti unohtaa valokuvaus.
Jotain vähemmän hermoja riipivää kannattaa alkaa, kuten se banzai-puiden leikkaaminen tai sähköpostimerkkien keräily. Valokuvaus on pirullista. Tulee katseltua muiden valokuvia ja alkaa kuvitella, että itsekin voisi ottaa hienoja talvisia kuvia. Sitä lähtee ulos 24 asteen pakkaseen ottamaan maisemakuvia. Lumiset puutkin on muka hienoja, vaikka ovat ihan tavallisia, mutta niitä yrittää vaan kuvata vieläpä pimeässä. Väärät asetukset kamerassa ja niitä näpit jäässä pitää suhria vielä enemmän vääriksi. Kunnes saa ne kohdalleen ja jälkeenpäin huomaa, että unohti tarkentaa. Tai unohtui laittaa kortti kameraan. Turhaan tuli seisottua kengät lunta täynnä pellolla. Eikä riitä, että näpit jäätyy. Kun loppuu akutkin ja kaikki rajalasta ostetut ylikallit romppeet putoaa sinne hankeen. Siinä se on peltohiirellä ihmetteleminen, että mikäs filtteri se tämä on. Saisiko hyvän peilin pesäkolon seinälle?
Ja niin muuten. Satuinko olemaan paikalla, kun oli niitä komeita olosuhteita vähän aikaa sitten merellä? Merisavua ja sellaista. En sattunut! Olin kotona. Yllätys. Mutta on se hollolalainen peltokin ihan komeaa. Merisavua oli joka iltalehdessä, mutta ei ollut peltoa. Niinpä laitankin sitä tulemaan. Kuun kera. Ei huomannut, että yritin kuvata sitä ja jäi vahingossa esille.
Vähänkö hienot! Kyllä oli asetukset yms takalan välppeet kohdallaan 👍🏼
Enemmän on ollut taas onnea kuin ymmärrystä… 😄 Kiitos!
Onko ne bonzai vai banzai?
Ei mitään väliä 🙂
Upeat kuva! Ja samaistun kyllä ajatuksiisi, että jotain helpopaa olisi voinut alkaa harrastaa. Tuska on olemassa koko ajan kun ei saa sellaista jälkeä aikaiseksi kuin mitä haluaisi. Muka opettelee lisää ja lisää ja silti ei onnistu =D. Nämä sinun kuvat ovat kyllä onnistuneet!
En mä ole vähään aikaan enää ajatellut noin. Aluksi olin kovinkin itsekriittinen, mutta kun katselee paljon valokuvia, niin on siellä muillakin ei niin loistavia joukossa. Tykkää, jos tykkää. Tosi vähän jää kyllä aikaisempaan verrattuna talteen kuvia. Jos ei itseä miellytä, niin roskis kolahtaa armotta.
Järkeähän tässä ei ole. Seisoin taas tänäänkin siellä pellolla näpit jäässä.
Järkeä tai ei, niin jotain kuitenkin on oltava. 🙂 Törmäsin sattumalta viime vuonna blogiisi ja olin koukussa heti ensi hetkestä lähtien. Kieli pitkällä odotan kuvia ja osuvia tekstejä, on virkistävää lukea nasevia ja koossa pysyviä tekstejä. Tämäkin taas osui niin nappiin! Täng juu, kun jaat kokemuksiasi mereltä ja valokuvauksen parista.
Tosi mukavaa kuulla tuollaista palautetta. Kiitos! Yritän vähän aktivoitua jatkossa, nyt on tullut tekstiä aika harvakseltaan.