Meinasin kirjoittaa, että mitä eroa on vaimoilla ja laivoilla, mutta huomasin niiden olevan aika samankaltaisia.

Kummastakaan ei välillä oikein tiedä, millä tuulella ne ovat. Saattavat olla kuin ihmisen mieli tai vaihtoehtoisesti yhteiselo ei tunnu sujuvan oikein mitenkään. Riippuu vähän päivästä. Juuri, kun luulee osaavansa kaiken, tulee kynsille. Vähän muistutuksena, että haasteeton elämä on tylsää.

Se, että tätäkin kysymystä piti ruveta pohtimaan, johtuu siitä, että tänään luotsasin laivaa, joka oli aikoinaan ensimmäisiä asiakkaitani tässä ammatissa. Eikä sen jälkeen ole tavattu. Vähän siihen oli tullut ryppyjä matkan varrella. Täysin merkityksettömiä. Vähän kuin se vaimo. Valloittava luonne oli tallella. Aikanaan hyvin tehty. Käyttäytyi nätisti, kun osasi käsitellä. Pakottamalla ei tullut kuin harmia. Dialogia se on laivankäsittelykin, ei sanelupolitiikkaa.

Siitä harvinainen laiva, että on ollut alusta alkaen samalla omistajalla. Mutta jos hyvän löytää, niin ei siitä kannata luopua. Vaikka välillä vähän vikuroisikin.