Tässä joutuu aina hoitamaan näitä Matkailunedistämiskeskuksen hommia sivubisneksinä. Your pilot – the first contact to Finland. Kysymykset ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole käyneet Suomessa, antavat myös itselle mittakaavaa asioiden tolasta maassamme. Niin, tosiaan…

Esimerkkidebatti tältä viikolta:

-Mr. Pilot! Montako lasta hallituksenne sallii teille?

-Ööö… Ei ole siihen tullut vielä rajoituksia, mutta ei meillä yleensä paria enempää ole. Tahtoo olla kallista lasten ylläpito. High taxes, juu nou.

-Niin! Koulumaksut ovat varmasti kalliita!

-No tota… Meillä on ilmainen koulutus aina yliopistotasolle saakka.

-Really?

-Joo. Ja peruskoulussa sapuska on ilmaista.

-How can it be?

Ja niin edelleen. Huomaan aina vastaavan keskustelun edetessä, että kuva Suomesta muuttuu vain ruusuisemmaksi. Ei auta enää, vaikka mainitsen karmeat kelit, lumikolan, pimeyden ja Paavo Väyrysen. Kaikki on valmiita sillä sekunnilla muuttamaan tänne pysyvästi. Your country is amazing!

Niin se onkin. Saamari. Me ei vaan itse enää huomata sitä, koska ollaan edetty tarvehierarkiapyramidissa turhan korkealle. Me ei nähdä ympärillä olevaa tilaa ja puhdasta luontoa etuoikeutena vaan pidetään sitä itsestäänselvyytenä. Tässä itsekin köröttelen 40000 saaren keskellä, joissa saa suht vapaasti jokainen liikkua, ja pidän sitä itsestään selvänä. Samassa keskustelussa kysyttiin suomalaisesta ruuasta. Missä ruokalajissa Suomi on hyvä? Piti oikein miettiä aluksi. Meinasin vastata ”Mämmi, looks like shit and tastes also just the same.” Niitähän me aina työnnämme kaikille, mämmiä, perinneruokia….

Tajusin onneksi sanoa marjat ja sienet. Ihan itsestäänselvyyksiä taas. Niin kauan, kun ostaa espanjalaisia mansikoita kaupasta. Tai perunoita. Luomua, puhdasta, tuoretta ja läheltä.

Mutta ei me huomata sitä. Valitetaan vaan, kun joku maksu nousi kaksi kymppiä vuodessa.  Lopetetaan se, uskalletaan kehua itseä ja ollaan iloisia, jos joku menestyy. Ja opetellaan myymään, eikä tarjota mämmiä.