Naamakirja sanoi, että ei ole meikäläisestä kuulunut jotain 60 päivään. Ja WordPress uhkaa lähettää ensi kuussa laskun, joten taitaa olla parempi elvyttää tätä bloggausjuttuakin.

Kiitos, kesä meni kivasti. Kerron siitä merenkulullisessä mielessä myöhemmin. Tein uusia aluevaltauksia. Osa lomasta on onneksi vielä edessäpäin. On mukavampi katsella keltaisia lehtiä, kun tietää vielä pääsevänsä lämpimään. Ehkä. Voi siellä olla kylmääkin. Tänä aamuna raappasin auton lasia ja mietin taas luotsin uraa Kanarialla. Ei kiviä ja asiakkaille voi sanoa, että nyt on siesta. Katsellaan myöhemmin sitä luotsaushommaa.

Elämme merkittäviä aikoja. Nimittäin luotsaus täyttää tänään 320 vuotta. Ja meidän iskä vähän vähemmän. En ole oikein merkkipäiväihminen. Niitä tulee ja menee koko ajan. Mutta onhan se aika vanha ammatti tämä – ja hyvin säilynyt sellaisena, ettei siitä kukaan mitään tiedä. Asianharrastajia lukuunottamatta. Ja meikäläisen lukijoita. Jotka sitkeästi lisääntyy, vaikka yritän olla kirjoittamatta.

Tulevaisuus on kuitenkin mielenkiintoisempaa kuin menneisyys. Tällä viikolla heti pläjähtää torstaina, kun mahtava spektaakkeli saa ensiesityksensä. Pääkaupunkiseudulla silloin oleilevat merenkulkufanaatikot eivät voisi käyttää iltaansa paremmin kuin suuntaamalla tänne.

Itse en ole viime aikoina dokumentoinut merellisiä olosuhteita, vaan vaimo raahasi suolle. Joka oli itse asiassa tosi hauskaa. Otin sieltä vähän kuvia. Kannattaa klikata ne auki, niin pääsevät paremmin oikeuksiinsa kuin tuollaisena pienenä. Suo on meinaan iso eikä pieni.

Ihan turhaan ajatte Lappiin – riittää, kun ajaa Lahteen.