Lupasin kertoilla uudesta merenkulullisesta aluevaltauksesta – tai sanottaisiinko järvenkulullisesta. Tuli tuossa alkukesällä kysely, haluaisinko ajella silloin tällöin siipirataslaivaa.

img_0843

Yleensäkin sanon lähes kaikkeen kyllä, mutta tämä kuulosti niin erikoiselta, että tässä ei ollut oikeastaan edes vaihtoehtoja. Eikä sitä tiedä, jos moinen pöllähtää joskus luotsipaikalle. Voidaan lähettää sitten erikoismies paikalle. Siispä kaupan kautta – valkoista paitaa päälle ja perehtymään ratastelun saloihin. Yritin kokeilumielessä tehdä vaimoon vaikutusta virkapuvulla, mutta ei lämmennyt yhtään. Tottunut tietysti liian hyvään.

img_0829

Värkin komentokeskuksessa oli nappuloita kuin venäläisessä pianohaitarissa. Muutenkaan aluksenkäsittelyn kanssa sillä ei ollut paljoa tekemistä. Hökötys kelluu metrin syvässä ja on suhteellisen korkea kaikkine koristesavupiippuineen. Kaikki puhui jostain tuulesta koko ajan. Järvellä, kummaa sakkia. Tämäkin asia sittemmin konkretisoitui – ponttoonihan liirasi pahemmin kuin lasten optimistijolla köli ylhäällä ja välillä sai luotsiparka laittaa peliin koko ammattitaitonsa, ettei törmätty ihan minne sattuu. Ilmankos ne muut kipparit ajelivat mielellään toisia laivoja! Lisäksi piti osata itse hoidella konehuoneen puoli. Ei ihme, että ne normaalisti laivoilla pyörivät löpönhajuiset kaverit pitävät itseään tärkeänä – onhan siinä…

2016-07-01-photo-00002327

img_0831

Parasta oli, että pääsi taas kanavaan, olenhan vanha kanavaluotsi – eikä seepra mihinkään juovistaan pääse. Ei muuta kuin survomaan rataslaivaa Suomen vilkkaimpaan sisävesisulkuun. Kamalan metallisen kirskunan saattelemana. Ne pirun dekoreerikorsteenithan ottavat sulun edessä olevaan läppäsiltaan kiinni, jos ei liruta sisään ihan toisesta laidasta… Tekemällä oppii. Mittakaava oli muutenkin kuin paremmissakin piireissä ja voisin merenkulullisesti arvioida ratasvärkin turvallisen kuljettamisen suhteellisen vaativaksi tehtäväksi. Ei siinä sulussakaan yli metriä ylimääräistä jäänyt oikein missään suunnassa.

Taas sitä oppi jotain uutta. Sen kun saisi pidettyä, että pysyisi jatkuvasti uteliaana ja kokeilunhaluisena. Se johtaa jo sinänsä aika moneen hyvään asiaan.

2 kommenttia artikkeliin ”Missisippi man

    1. Oli se rataslaiva tai mikä vaan, niin aina on mukava tehdä jotain uutta. Pätee muuten kehen vaan ja mihin alaan vaan. Jos olet vaikka lakimies, niin mene ajamaan vähän taksia tai jotain. Ihan varmaan näkee taas asiat toiselta kantilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s