Aika monessa elektronisessa karttanäytössä laivoilla on samanlainen teksti kuin yllä olevassa kuvassa. ”Not for navigation”, ”For training purposes only”, tai vastaavaa bullsittiä. 

Se on vähän kuin veisi AA-kerhon kokoukseen pullon viinaa, jossa lukisi ”ei saa juoda”. Kaikkihan sen tietää, että sumeen yllättäessä kyseisen kristallipallon ympärillä on ukkeleita kuin kärpäsiä hevonkakassa. Harjoittelemassa tietty. Jotta sitä karttaa voisi oikeasti käyttää, sen tulisi olla ”virallinen”. Sellaisiakin laivoja toki on. Virallinen kartta käyttää S57 -standardia karttapohjan osalta. Se on ehkä kököimmän näköinen karttapohja ikinä, mutta IMO:n homekorvat ovat suuressa viisaudenpuuskassa päättäneet, mikä on parasta kaikille. Toki tuo ”virallinen” pitää sisällään muitakin vaatimuksia mm. virransyötön ja kahdennuksien osalta.

Itse pointtiin. Minkä takia siinä pitää lukea, ettei saa käyttää navigointiin, vaikka kuitenkin käytetään? Jos lukisi vaikka ”not updated” tai jotain. Minkä takia ne koko vehkeet saa sitten kantaa sinne ohjaamoon? Eihän siinä ole järjen häivää, että pitää ruveta epäilemään kuranteilta näyttävien laitteiden reabiliteettiä. Ei autoissakaan ole mitään bonk-laitteita tai lentokoneissa. 

Asian ollessa näin koko elekronikarttojen maine vaan huononee. Muutenkin kuulee aina, että ”niihin ei voi luottaa”. Kyllä muuten voi. Paikkatietoa tulee sentin tarkkuudella joka tuutista ja siihen se vaan ruudulle ilmestyy. Aika monta asiaa tulee ihan normaalilaivassa mieleen, mihin voi luottaa paljon vähemmän.

On kokonaan toinen asia, jos ruutua tuijottelee henkilö, joka ei omaa riittävää merenkulullista yleissivistystä ja näin ollen ollaan yhden kortin varassa. Silloin ollaan huonossa tilanteessa, mutta ei se ole uusien systeemien vika. Kyllä ne ovat siitä huolimatta luotettavia. Kääntäen, olisiko tiukassa paikassa turvallisuutta edistävää toimintaa ruveta pelehtimään harppien ja kolmioiden kanssa? Ja 2×3 metriä kokoisen paperikartan, joka lipsahti vahingossa takaisin rullalle?

Statement. Käytän mielelläni kaikkia mahdollisia uusia systeemeitä. Sen lisäksi satun osaamaan oman reviirini väylästön tutkakuvan ulkoa ja omaan hyvän näkökyvyn ja halun katsoa ikkunasta ulos. Edellämainittuja elementtejä sopivasti yhdistelemällä pääsee hyvään lopputulokseen ja turvallisesti perille.

6 kommenttia artikkeliin ”Not for navigation

  1. Mulla on vene telakalla tällä hetkellä sen takia että luotin karttaplotteriin. Esitti 1,7 m matalikon valkoisena turvavetenä ja yksin kun kryssin niin huonosti kävi. Olisi pitänyt pitää karttaa ja varmistaa siitä näytön oikeellisuus.

    1. No niin. Tässäkin tapauksessa varmaan sijainti tuli niin kuin kuuluukin. En sinällään kauheasti voi ottaa kantaa huvivenepuolen järjestelmiin, koska en ole niiden tuntija. Sen mitä olen sivusilmällä vilkaissut, niin se tuntuu olevan melkoinen viidakko erilaisten plotterien ja päivitysten suhteen. Mitähän paperikartta vastaavasta kohdasta tarjosi? Nyrkkisääntönä laivaväylät ja niiden lähialueet ovat varmasti luodattuja ja niistä löytyy ajantasainen vektorikarttamateriaali, jonka Liikennevirasto tarjoaa valmistajille. Mutta varmasti ei ole rannikkomme jokainen kivi kirjoissa ja kansissa, mutta sitäkään ei voi laittaa elektronisten järjestelmien piikkiin. Yhtä lailla ne puuttuvat paperikartoista. Tuo paperikartasta varmistaminen menee vähän samaksi kuin auton alkuaikoina, jolloin vaadittiin sen edelle kävelemään mies, joka varoittaa muita… Ennemmin laitteita hankittaessa varmistuisin siitä, mitä kartta-aineistoa ne käyttävät ja koska se on päivitetty. Tähän kirjoituksen alkuperäiseen pointtiin, luotsina on tutulla väylällä tietysti helppoa, koska yhdellä silmäyksellä näkee, onko kaikki kunnossa. Näistä laitteista saatava hyöty ei niinkään luotsille ole perille löytäminen, vaan navigointia tukevat toiminnot, kuten prediktorit, rate of turn, muu liikenne ja satama-altaiden ja kääntöpaikkojen täysimääräinen hyödyntäminen tärkeimmät mainitakseni.

  2. Tuo lienee sitä merenkulun perinteistä vastahakoisuutta ottaa mitään uutta keksintöä vastaan. Mieleen tulee vartioimattomat loistot, ainakin Suomessa, tutka ja sitten uusimpana tutkakartat. Tulos on se että ne leviävät käyttöön kuitenkin mutta ilman virallisia standardeja jolloin, ainakin tutkakarttojen ja autopilottien kanssa, syntyi Suomenkin lähialueella muutama ikävä kolhu. Esimerkkeinä Sally Albatross 1994 ja Silja Europa 1995. Molemmat olivat täysin estettävissä olevia havereita ja isoa osaa näytteli syy jota normaali merenkulkija ei voinut, ainakaan kohtuudella, ehkäistä. Ja nuo kolhutkos parantavat uuden keksinnön mainetta?
    Vastakohtana voisi mainita lentokoneiden automaattilaskeutumisen. Niitäkin kohtaan tunnettiin aluksi epäluuloa kun Suomi oli eturintamassa niiden käyttöönotossa mutta tuo epäluulo oli ns. positiivista ja noissa käsittääkseni sekä loppukäyttäjät, lentoyhtiöt että viranomaiset tekivät yhteistyötä ja laativat yhteistyössä normit joiden mukaan mennään. Lopputuloksena on se että kovan sumun vallitessa automaattilaskeutuminen on ainut tapa jolla koneen saa kentälle tuoda, muuten yleensä lentävät muutaman viimeisen minuutin manuaalilla ellei joku hyvä syy, kuten koneen ja lentäjän kelpoistusten ylläpito, pakota tekemään toisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s