…saabismiin pari vuotta sitten (tässä vaiheessa tarkkaavaisimmat ovat jo havainneet, että tämä kirjoitus ei liity luotsaukseen millään tavalla). Saabismista ei voi parantua, mutta se voidaan sopivalla lääkityksellä pitää hallinnassa. Esimerkkinä Motonetin kuvasto ja harrastajien foorumit. 

Kevät on taudin kannalta pahinta aikaa. Järjetön Blocketin ja Nettiauton selailu aiheuttaa hiirisormeen vammoja ja lisää avioerojen riskiä. Lapasesta lähti omalla kohdalla tänä keväänä.

Viikkojen autokuumeilun jälkeen yksi Tukholman seudulla ollut helmi lipsahti kynsistä, kun olin liian hidas. Huomasin, että jos Ruotsista aikoo ostaa auton, pitää joko asua siellä …tai sitten vaan ostaa se. Päädyin jälkimmäiseen, koska ensimmäinen aiheuttaisi jo varsin merkittäviä muutoksia vähän kaikkeen. Tein siis juuri niin, kun ei saisi tehdä: ostin auton näkemättä sitä. Ainakaan en jäänyt toiseksi tällä kertaa.

Pari pikku ongelmaa oli ratkaistavana. Saaben oli Värmlannissa ja se pitäisi hakea parin päivän aikaslotissa, joka oli käytettävissä. Sekin erinäisin järjestelyin. Se pitäisi myös maksaa. Vaikka kaikki muu nykyään on lähes reaaliaikaista, rahaliikenne ei. Ei ehtinyt jäädä Ruotsiin odottelemaan rahojen siirtymistä. Ajatus setelitukusta taskussa lento- ja rautatieasemilla ei houkutellut.

Tein siis taas niin kuin ei ikinä pidä tehdä. Maksoin koko summan etukäteen myyjän tilille. Perustuen luotsin ammatissa kehittyneeseen ihmistuntemukseen ja siihen, että kantaruotsalainen eläkeläismies tuskin on muutaman tonnin takia valmis vaihtamaan maisemaa ja piileskelemään lopun ikäänsä pettynyttä suomalaista saabistia. Ainoa riski siis oli, että auto on aivan romu.

Kohti dugamlaochfriaa siis kuusivuotiaan kanssa, sillä on tärkeää opettaa pojalle, miten tehdään autokauppoja. Hienosti alkoi. Lento oli tunnin myöhässä ja oli ihan tipalla, että ehtisimme Karlstadin junaan. Ehtimistä ei yhtään edesauta se, että matkustaa kuusivuotiaan kanssa, jolla on kakkahätä. Loppujen lopuksi juna missattiin yhdellä jävla minuutilla. Tilanne alkoi saada tragikoomisia piirteitä, kun kuljimme pitkin Vasagatania etsimässä hotelleista yösijaa, jota ei ollut. Joka paikka täynnä. Tai yksi olisi ollut – kolme ja puolisataa per yö. Ei antanut luonto periksi – varsinkaan, kun neljäsataa kilometriä lännempänä oli jo yksi hotelli maksettu. Guuglailin mahdollisuuksia ja… Osloon lähtisi bussi tunnin päästä, Karlstadissa klo 3 yöllä. Kuusivuotias ilmoitti pitävänsä busseista, joten…

Bussi oli viimeistä satulaa myöten täynnä, mutta onneksi olin älynnyt ostaa liput samantien puhelimella. Busseista pitävä matkailija veti hirsiä syötyään ensin kaikki eväät, ja minä vuoroin surffailin netissä ja pilkin pienessä horroksessa. Niin sitä päästiin perille. Ei yhtään taksia missään ja sataa vettä. Hotelliin kolme kilometriä. Kesken unien herätetty matkailija ei vaikuta tyytyväiseltä. Pelastava enkeli saapuu medelsvenssonin hahmossa. Hän, joka tajuaa tilata taksin etukäteen.

-”Vill ni samåka med mig?”

Visst, ja ei kun viemään setä kotiin ja hotlalle. Enää ei tarvinnut jännittää muuta, kun tuleeko ketään aamulla ja onko mitään autoa.

Tulihan sieltä. Pieni koeajo, nimet paperiin ja kohti Stockholmia. Auto oli suurinpiirtein sitä, mitä pitikin ja ainakin ensimmäiset 600 km Lahteen sujuivat hienosti. Samalla tehtiin pieni lomamatka ja monta kivaa juttua olisi jäänyt väliin, jos oltaisiin tylsästi marssittu Suomessa autokauppaan tai käytetty välikättä tuonnissa.

Carlsson på taket sen jo aikanaan tiesi, kyllä Saabilla on hieno ajaa!