Jaa, syksy saa. Lehti puussa kellastaa ja hyöky meren ärjyvän rantaan voimalla paukahtaa. Trallalaa.

Onneksi opiskelin merenkulkua, enkä kultturiantropolologiaa. Jään Räikköselle haikurunoudessa. Muun muassa.

Ennustan: kohta ripsahtaa ensilumi. Se on jokin muutaman tunnin päräys, jota seuraa parin viikon hellejakso, mutta sillä on vaikutuksensa. Se saa kansakuntamme kantavan voiman, eli lippispäiset miehet harmaissa tojotoissaan ryntäämään sankoin joukoin kohti vianuuria ja repen rengasta vaihtamaan nastarenkaat. Sillä talvella on turvallista ajaa nastoilla. Ensilumesta kaksi viikkoa ohi vapun, jos sattuisi vielä Lappiin menoa.

Turvallista? Ei, vaan saamarin tyhmää. Kohta on pilalla vasta laitetut hienot asfaltit ja vesiliirron vaara vaanii hokkien kairaamissa syvissä urissa. Keuhkoröntgenissä näkyy Lemminkäisen logo. Maailman öljyvarat ehtyvät. Pimeys voittaa.

Minä joudun vastaamaan otsikon kysymykseen joka päivä. Mikä on turvallista itselleni, mikä veneelle ja mikä laivalle. Laivoissa ei ole käytettävissä nastojen kaltaista autuaaksi tekevää talvivarustetta, joten joutuu miettimään olosuhteiden vaikutusta tekemiseen. Pitää ajaa hiljempaa, käyttää hinaajia, varmistaa sitä ja tätä tai mahdollisesti jopa jättää menemättä. Koska on paha keli. Jossain menee raja. Sen myöntäminen ei ole nykyaikana helppoa, koska ollaan totuttu, että kaikkea voi aina.

Osta kitkarenkaat. Ryhdyt ajattelemaan turvallisuutta. Niillä pärjää 95% talvesta kuten nastoillakin. Sen 5 % joudut miettimään, että ajaisinko hieman varovaisemmin tai onko se palaveri todella niin tärkeä, että on pakko lähteä ylipäätään.

Loppukevennys: autoilussa jos joutuu tilaamaan hinaajan, niin vahinko on jo tapahtunut. Ehe ehe.