Tänään vuosi bloggailua täynnä. Yksi somevuosihan vastaa ainakin kymmentä normaalia, joten onhan sitä siinä…
Tämä on 138. postaus blogiin, joten keskimäärin vähän alle kolmen päivän välein on juttua pulpunnut. Ei tosin tasaisesti, sillä olen huomannut tässäkin olevan produktiivisia kausia, sekä hieman vähemmän sellaisia. Alkuinnostuksen jälkeen päätin nimittäin olla väkisin vääntämättä mitään. Jos ei ole aihetta tai kuvia, niin sitten ei ole. Mitä sitä vapaaehtoisesta harrastuksesta stressaamaan.
Tähän mennessä bloggailu on ollut varsin mukaansa tempaava juttu. On mukavaa nähdä lukijoiden määrän pikku hiljaa lisääntyvän. On mukavaa havaita, että itse oppii kuvaamisesta koko ajan lisää, vaikkei se vielä välttämättä kuvissa näykään. Pinnan alla kuplii… Odottakaas vaan, otan vielä Kaikkien Merikuvien Äidin (epähuomiossa todennäköisesti)!
Ennen kaikkea on ollut todella mukavaa huomata, miten paljon luotsi ammattina kiinnostaa. Kuulun niihin onnellisiin, jotka oikeasti pitävät työstään, joten on ollut kiva jakaa sen parhaita puolia myös muille. Saa nähdä, alkaako sitä toistamaan itseään toisen vuoden myötä. Toivottavasti osaan kehittyä kuvaajana ja kirjoittajana niin, että löydän asioihin uusia näkökulmia. Postaustoiveet auttavat myös asiaa, välillä ei tule mieleenkään, että tämä tai tuo asia saattaisi jotakuta kiinnostaa.
Blogin pitämiseen menee melko paljon aikaa, varsinkin kun yrittää saada sinne vain omia kuvia mukaan. (Okei, pari olen pöllinyt vaimolta, ja vieläpä kysymättä…) Tähän mennessä sitä on aina löytynyt, ja eiköhän se niin ole, että mukaviin asioihin aikaa aina jostain löytyy.
Kiitokset huomiosta tähän mennessä, jatketaan vuoteen kaksi!