Ikinä ei tiedä, koska jotain erikoista tapahtuu. Vai tapahtuuko ollenkaan. Tänään tapahtui ollessamme kävelyllä saaressa tyrskybongailun merkeissä. Aika ruma meri oli, vaikkei se kuvissa siltä näytäkään. Myöhemmin se konkretisoitui matkalla laivaan. Ei nyt mitään älytöntä, mutta kolmisen metriä kuitenkin.

Siihen erikoisuuteen (jaarittelut sikseen, cut the bullshit, slut med struntprat), ehdin jo noitua roskaavat turistit pilssikaivon mustimpaan syvyyteen, mutta katsoinkin yllä olevaa roskaa tarkemmin. Sehän olikin Tukholmalaisten eskareiden lähettämä palloposti. Siis pulloposti, joka saapuu pallolla. Ilmapalloposti, vai miten tuon määrittelisi? Voiko pulloposti saapua pallolla ja ilman pulloa?

Joka tapauksessa, mukana oli lappunen, jossa kerrottiin, mistä ja milloin pallo oli lähetetty ja pyydettiin mahdollista löytäjää lähettämään terveiset. No helskuta! Ei kun mejlaamaan. Laitoimme tietoa löytöpaikasta ja löytäjistä, sekä liitimme yllä olevan kuvan todisteeksi löydön autenttisuuden takaamiseksi.

Arkipäivän (meikäläisillä se on arkipäivä sunnuntaikin) pieniä iloja, jotka kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Lisäksi pikku eskareille tulee varmasti hyvä mieli, kun saavat terveisiä oikein ulkomailta aavan meren tuolta puolelta, jossa jossakin on maa. Ja niin kuin näkyy lainekin liplattaa.

Posted with Blogsy

…vielä, kun ehtii. Ensi vuonna voi olla jo liian myöhäistä.

Hesari julkaisi tänään ison jutun majakoiden sulkemisesta yleisöltä paloturvallisuuden takia. Viestintuojaa on turha ampua minun mielestäni, virkamieshän tekee vaan työtään.

Mutta mutta… Miten tää on menny tälläiseksi? Miksei maatilalta saa ostaa maailman parasta savulammasta? Miksi sitä ei voi syödä siinä tilan puutarhapöydässä ja juoda samalla lasillista sattumalta mukana ollutta punaviiniä? Miksi en väsyneenä venehommista voinut ostaa marketista yhtä pulloa saunaolutta klo 21.05? Miksi betonisissa majakoissa on syytä pelätä tulipaloa? Onko Stadikan tornissa varauloskäynti ja kuinka sitä käytetään tarvittaessa? Entä Pisan tornissa ja onko sekin kalteva? Siis varauloskäynti.

Sanotaan, että hyvä tuomari voittaa huonon lain. Kuka uskaltaisi olla se hyvä tuomari ja ottaa maalaisjärjen käyttöön? Lupaan seuraavissa vaaleissa äänestää sitä, joka ottaa tehtäväkseen karsia älyttömyydet ja hyvää tarkoittavat, mutta huonoa tekevät säännöt pois. Siinä meinaan riittäisi työsarkaa.

Näitä pohtii viimeistä työviikkoaan ennen lomaa ja purjehdusta aloitteleva pilotti.

P.S.

Meidän venemiehistöön liittyy uusi jäsen, sillä vaimo ja lapset olivat päättäneet ottaa koiran. Multa ei kysytty (taaskaan). 22 jalkainen vene, kaksi aikuista, kolme lasta ja terroristi (terrieri). Lähtökohdat onnistuneelle lomalle ovat siis olemassa. Toivottavasti kukaan ei päätä ottaa vielä kolmevuotiaan vaatimaa kissaa ennen ensi maanantaita.

Tähän viikkoon on mahtunut kaikenlaista. Kurssia, yökeikkaa, päiväkeikkaa… Vapaa-aikaakin. Hieno golfkierros ja pari saaressa vietettyä iltaa. Jos päädyn sinne illaksi, teen yleensä kameranulkoilutuskierroksen. Samalla saa itsekin liikuntaa. Ihme juttu, miten yhdellä tuulenpiiskaamalla ulkoluodolla on aina vaan kuvattavaa.

Mulla on tapana kävellä Länsirannalle (ei siis mihinkään Palestiinaan, vaan saaren). Iltavalo siellä on hieno ja kalliolla on kiva istuskella.

Sateen jälkeinen auringonlasku

Mä, joka väitin vielä pari kuukautta sitten, että en kuvaa auringonlaskuja, kuvaan niitä täyttä häkää. Kun joskus oppisi pitämään mölyt mahassaan. Pätee moneen muuhunkin asiaan. Mutta niistä auringonlaskuista saa ihan hienoja eri valotuksilla. Sanonpa sen nyt puolustuksekseni. Ja jos on väärässä, senhän voi aina myöntää?

Profiilit

Huomaan olevani mieltynyt pimeisiin kuviin. Joku sanoisi niitä alivaloittuneiksi, minä kontrastikylläisiksi. Aika monessa blogissa on vastaavasti ylivalotettuja, se taitaa olla enemmän muodissa.

Valo yössä

Aika paljon kurjemmissakin paikoissa voisi olla kuin ulkosaaristo kesäkuussa.

”Talo meren rannalla, arvoitus monille.

Olen odottanut jo kauan, haluan sinne.

Talo meren rannalla, arvoitus minulle.

Astun pois puiden varjoista aurinkoon,

puiden varjoista pois.”

…laulaa Kauko Röyhkä. Tällä viikolla minä olen odottanut lähinnä poispääsyä sieltä, mutta sitkeästi laivaliikenne heittää saarelle takaisin. Lähdin maanantaina Turusta käymään pienellä keikalla Ukissa… Onko nyt perjantai?

Harvalla on viisikerroksista taloa autiolla saarella. Meilläpä on. Ihan näin suurta ei tarvittaisi, mutta minkäs teet. Isokarin uusi luotsiasema on valmistunut vuonna 1965 ja mitoitettu sen ajan tarpeiden mukaan. 90-luvun alussa se on käynyt pieneksi (!) ja sitä on laajennettu. Remontissa on uusittu lähes kaikki runkoa lukuunottamatta. Ylhäällä oleva ” torni” ja puskien takaa pilkottava lisäsiipi on rakennettu silloin.

Mantereelle on matkaa 10 mailia linnuntietä, joten tietty omavaraisuus pitää olla. Talossa on varageneraattorit, sillä sähköpiuhat eivät aina pidä yllä näkyvästä elementistä. Myrskyllä sähköt menevät joskus poikki, ja silloin dieselit starttaavat kellarissa automaattisesti. Juomavesi tuodaan yleensä veneellä maista, mutta saarellakin on kaivo. Talon hanavesi maistuu pahalle ja on rusehtavaa, joten sitä emme juo.

1800-luvun luotseilla on moni asia ollut karummassa jamassa. Ei laajakaistaa. Ei saunaa. Ei vesivessaa. Se mikä mukavuuksissa hävitään, voitetaan tunnelmassa. Jos fiilistely kiinnostaa, tätä 1857 valmistunutta luotsiasemaa voi vuokrata. Lisätietoja osoitteesta isokari.com

On muuten aika harvassa ammatit, joissa joku ”uusi” asia on valmistunut 1960-luvulla ja ”vanha” 1800-luvulla. Lähinnä tulee kirkkoherra mieleen. On silti hyvä, että tässä muuttuvassa maailmassa on jotain pysyvämpää.