Vappumarssi

Tyhjä piknikpöytä

Kyllä voi ihmisen elämä olla autiolla saarella kovaa. Ei nimittäin löytynyt koko talosta hiivaa tai leivinjauhetta, joten vappumunkit jäivät paistamatta. Simaakaan ei ollut, eikä meillä saa kyllä simassa työmaalla ollakaan. Jotta edes joitain vappuperinteitä tulisi harjoitettua, lähdimme vappumarssille metsään.

Nykyaika ja menneisyys

Iloisia piknikin viettäjä ei täällä näkynyt, taisivat kaikki olla Ullanlinnassa. Työväenlaulutkaan eivät raikuneet, ainoastaan hanhet kaakattivat ja paratiisissa loikoili kesän ensimmäinen käärme. Rantakäärmeiden touhuja on mukava seurata, se on melkoinen uimari. Ei tosin ihan vielä.

Letkut ovat heränneet

Meillä on uusi kutterinkuljettaja, joka on vilkas liikkeissään ja rannassa oltaessa vahtii venettä silmä kovana. Niin kuin kutterinkuljettajat yleensäkin.

Eläintyövoimaa

Kehitämme myös uutta navigointijärjestelmää, joka perustuu koulutettuihin opaskoskeloihin. Näillä keinoilla meistä tulee luonnonmukaisen luotsauksen edelläkävijöitä maailmassa. Tekemistä riittää vielä, oppaat erottuvat huonosti pimeässä ja sumussa. Lisäksi ne muuttavat talveksi etelään.

Vanha kaveri västäräkkikin tavattiin matkalla. Se oli jo niin hyvä tuttu, että päästi melkoisen lähelle. Valkolakkia sillä ei vapusta huolimatta näkynyt. Ei liene ylioppilas, eikä sillä västäräkkipiireissä taida niin suurta merkitystä ollakaan.

Tämä on kuitenkin se varmin kesän merkki, pilotti. Matka-aika mantereelle lyhenee puoleen, kun nopeutta on parikymmentä solmua. Tästä on Batmankin kateellinen. Hauskaa vapunjälkeistä aikaa kaikille! Juuri nyt se ei ehkä tunnu kaikista kovin hauskalta, mutta kyllä se siitä…

 

 

Kesäkuvakokoelma

Säätiedotus antaa ensimmäisiä merkkejä jääkauden päättymisestä. Tässäkin blogissa on ollut jääkuvia toisensa perään, joten nyt on aika julkaista kuvia kesästä. 

Utön satama ja Ormskär fyyrin topista nähtynä
Yllä oleva näkymäkin on hieman toisenlainen joulukuussa… On se hyvä, että meillä on vuodenajat. Osaa kummasti paremmin arvostaa kesää.
Kesällä saattaa luotsiasemallakin olla yhtä vilkasta kuin joskus ennen
Näin pitkän talven jälkeen jälkikasvukin on alkanut kysellä, että koska mennään Isokariin. No mähän kyllä menen sinne ensi viikolla, mutta teistä en tiedä… 
Näkyykö Isiä?
On ihan mukavaa, kun saaressa on pitkästä aikaa vähän elämää. Kymmenen kuukautta vuodessa katsellaan toisiamme, kettua ja jänistä.
Ai, tuollahan se meneekin Kiinan poikien kanssa!
Kesällä laivakalustokin vähän muuttuu, kun jäärajoitukset poistuvat.
Pitäis toi lyhtykoju puhdistaa ja ulkokuorikin kaipaisi maalia…
Hangon läntinen
Kyllähän näitä maisemia katselee ennemmin kuin jäälakeutta. Maltetaan vielä hieman, kyllä ne sieltä vielä tulevat.
Muskelbååtti
Mulla on ollut rankka viikko. Meriturvan koulutuksen lisäksi koin vielä jotain paljon rankempaa. Hullut Päivät. Siellä ei paljon pelastuslautat auta. Jos haluaa lisää kovuutta, voi koittaa kulkea tungoksessa kahden ja puolen metrin mattorulla kainalossa.

300 mm

Viime viikolla minulla oli jälleen yhtenä päivänä linssi lainassa. Lainaajalle kiitos! Kyseessä oli Nikkorin kiinteäpolttovälinen 300 mm f/4D IF-ED. Täytyy sanoa, että huikeaa jälkeä tulee. Siitäkin huolimatta, että putken toisessa päässä on valokuvauksellisesti poropeukalo.

Törmäsin moukantuurilla kotkapariskuntaan, enkä keksinyt hätäpäissäni muuta kuin painaa laukaisinta. Onneksi sattui aukot ja muut olemaan edes sinne päin. Yllä oleva kuva on melko rankasti cropattu, mutta silti ihan siedettävän terävä. Etäisyyttä kuvanottohetkellä ehkä parisataa metriä. Vannon kyllä kiinteäpolttovälisten nimiin, näitähän voi rauhassa tsuumailla jälkeen päin. Ainakin, jos tarkoituksena ei ole tehdä julisteita.

Isokarin satamajäänmurtajat

En osaa sanoa, miltä nämä blogissa näyttävät, mutta tietokoneen näytöllä alkuperäisessä koossa tarkkuus on oivallista. Ilmeisesti blogialustat peukaloivat hieman tiedostokokoa.

Olen elänyt kuvitelmassa, että pitkäpolttovälisellä ei olisi kauheasti käyttöä. Näin aika moni kuvaajakin sanoo. Taitaa olla jälleen aika kääntää takkia. Yllä olevan kuvan kaltaista bokehia ei olisi kyllä saanut normaaliobjektiivillä aikaan millään. Tämän takia valokuvaus on niin mukava harrastus. Aina tulee uusia oivalluksia. Vaimon mielestä ne oivallukset käyvät vaan tosi kalliiksi. Mikäpä miesten touhu ei kävisi.

Päiväranta on jo auringonottokunnossa

Yllä oleva biitsikuva on hyvä esimerkki, miten aika tavanomaisesta paikastakin voi saada ihan kiehtovan kuvan. Kyllähän siitä ilosta kannattaa vähän satsata kalustoon.

Tilanne ei ole vielä niin kesäinen, kuin yläkuvasta voisi olettaa…

…ainakin, jos uimista suunnittelee, kannattaa laittaa tohvelit jalkaan. Muuten raapii ikävästi nuo telit.

Tällä viikolla matka vie Lohjalle Meriturvan pelastautumiskurssille. Palelee jo valmiiksi. Jos suinkin on mahdollista ja saan luvan, otan kuvia sieltä ja kerron kuinka kävi. Olisikohan siellä Rajalassa nuo putket yhtään halventuneet, jos kävisi katsomassa…

Isokari

Pitää kirjoittaa näin matkailusesongin lähestyessä (noin kolmen kuukauden kuluttua) muutama sana Isokarista.
Isokarihan sijaitsee Selkämeren eteläosassa Uudenkaupungin edustalla, vaikka kuuluukin Kustavin kuntaan. Isokarissa sijaitsee Suomen toiseksi korkein majakka (noin 50 m merenpinnasta), joka on valmistunut vuonna 1833. Majakan on suunnitellut luotsimajuri Gustaf Brodd. Mielettömän hieno titteli kaverilla. Onkohan ollut olemassa luotsikenraalia?

Kesäisin saarella järjestetään opastettuja kierroksia päivittäin, joihin kuuluu myös vierailu majakkaan. Muita hienoja rakennuksia ovat Majakkamestarin talo ja vanha luotsitupa. Näitä voi myös vuokrata majoituskäyttöön. Saarella toimii myös kesäkahvila, jonka läheisyydessä on vierasvenelaituri. Tai toisinpäin.

Eläimiä saarella on talvisin kaksi, kettu ja jänis. Myöhemmin keväällä joukkoon liittyy kotka, punkki ja käärme, kahta viimeksi mainittua lajia yleensä useampi kappale. Lisäksi keväisin on hirveä määrä kamalaa meteliä pitäviä vesilintuja. Oikeasti, kaakatus on hurjaa.

Kuten yllä olevasta voi päätellä, en ole kovin hyvä kirjoittamaan matkailumainoksia. En siis kirjoita yhtään enempää, etteivät viimeisetkin turistit kierrä Isokaria kaukaa. Antaa alla olevien kuvien kertoa jotakin. Paitsi että ylin on otettu Lahden rautatieasemalla, mutta sitä ei olisi kukaan tiennyt, jos en olisi sanonut.

Itsekriittisyyttä

Millainen on hyvä valokuva? Huomasin, että meillä on yli 8000 valokuvaa koneella, vaikka kukaan ei ole varsinaisesti harrastanut valokuvausta aikaisemmin. Hyvin suuri osa on sellaisia, joita ei varmaankaan voi pitää hyvinä valokuvina. Pokkarilla räps vaan ja tyhjennys koneelle. Filmiaikana kukaan ei olisi viitsinyt liimata moista määrää albumeihin, vaan surkeat kuvat olisivat päätyneet takkaan aikansa jossain lojuttuaan.
Silti 8000 kuvan joukosta löytyy hyviäkin kuvia (ainakin omasta mielestä) ja lopuillakin on joku funktio perhepiirissä. Niistä tulee mieleen joku tietty tapahtuma tai reissu, vaikka valkotasapaino olikin hieman pielessä tai viereistä roskista ei rajattu pois.

Tässä pari mielestäni hyvää pokkariräpsyä. Räpsäisty Isokarissa talvella 2011.