Luotsi, ihmisen paras ystävä

Sattuipa tuossa intialainen kippari asiakkaaksi. Ihan sama sinänsä kansallisuutensa, olisi voinut olla vaikka kiinalainen tai romanialainenkin. Ei ollut kuitenkaan omalla kotikentällään keskellä kauneinta syksyistä Saaristomerta (helmikuussa!) räntähiutaleiden kauniisti vaakasuoraan leijallessa kansallispuiston rannoille ja ymmärrettävästi vähän hermostuneen oloinen, kun keskellä yötä lähdettiin vilkkujen sekaan kaasutankkerilla kurvailemaan.

tuijotus

Mietin siinä, että miten sitä suhtautuisi itse, jos pantaisiin johonkin Gangesille keskellä yötä ihan täysin toisen tyyppiseen olosuhteeseen kuin on tottunut? Tuskin sitä nyt hirveästi naurattaisi. Olisi pakko luottaa siihen Brahmaputra pailottiin kuin pässi suuriin sarviinsa.

Eikä sitä teknologia paljon muuksi muuta. On tietysti gps:t ja muut, mutta ne ei tee autuaaksi. Jossain vaiheessa aina meilläkin nousee keskusteluun vaikkapa shore based pilotage. Eli ei mentäisikään kiipeilemään sinne jäiselle laivankyljelle, mikä on paperilla ja kyllä muutenkin aika älyvapaata puuhaa. Kun sitä nyt näin miettii. Vaan radiolla huudeltaisiin ohjeita, että nyt tee sitä ja tätä. Sehän kuulostaa ihan hyvältä idealta. Ei tarvitse miettiä kyytiin menoa eikä poistuloja. Varmaan rahaakin säästyisi kaikilta.

Vaan miten käy intialaisemme? Hän seisoo yksin komentosillallaan, tuijottaa öistä merta, lekottaa laivansa köydet ja katsoo kun 30 miljoonaa kiloa ammoniakkia lähtee hiljalleen sivuttain loittonemaan laiturista pimeyteen. Ei olekaan ihmistä vieressä, joka rauhoittelee, vastailee kysymyksiin ja ajoissa puuttuu vääränlaisten tapahtumaketjujen alkuihin. Peltiääni radiossa vaan luettelee kursseja. ”224 with turning radius 0,5´, please.” Ööö.. miten se käytännössä menikään laivalla, jossa ei ole kuin penkki ja ratti? Eikä aina edes sitä penkkiä. Vastoin yleistä uskomusta suuri osa varsinkin isommista laivoista on aika askeettisesti varusteltuja. Karvalakkimalleja niin sanotusti. Ja mitä sitten tehdään, kun se paniikki iskee ja sen myötä toimintakyky menee? Rauhoittele siinä radiossa sitten, kun ei edes näe mitä siellä tapahtuu.

Eihän tuo meidän työ niin seksikkäältä kuulosta kuin eri lyhenteet ja teknologia, joilla luodaan turvallisuutta ja sen tunnetta. Mutta väitän, että vuosien saatossa luotsille kehittyy hyvä kyky lukea ihmisiä ja sitä kautta ehkäistä vaaratilanteita jo ennen kuin ne saavat alkunsa. Jos ihmistä ei olisi paikalla, tulisi tapahtumiin puuttumiseen väkisinkin viive. Aluskokojen jatkuvasti kasvaessa niihin ei oikein ole meidän vesillä varaa.

Ei se eräskin kolleegani ihan väärässä ollut, kun sanoi että luotsin tärkein ominaisuus on luottamusta herättävä kädenpuristus. Pitää koittaa panostaa siihen.

Merenkulun musta vuodenvaihde

Ensin palaa lautta, sitten menee autolaiva kiville ja viimeisimpänä sementtilaiva kokka pystyssä keskellä merta. Ei ihan unelmavuodenalku merenkulkijoilla.

Meidän medioissamme on ollut uutisoinnissa vähän ikävä kaiku. Sellainen ”ei ne italiaanot mitään osaa, kyllä meikäläiset olisi…” Tuskin olisi. Tämä ei ollut ihan tapaus ”Schettino”. Laivapalo on kamala paikka. Lautoissa erityisesti. Ei se tarvitse sinne kuin yhden viallisen rekan, josta se lähtee. Sitten on seuraava rekka tulessa. Tarpeeksi kun tulee lämpöä, niin palo ei enää sammu, vaan leviää rakenteita pitkin. Eikä sitä tiedä, mitä niissä rekoissa on kyydissä. Grillihiiliä tai untuvatäkkejä. Tai sitten oliiviöljyä. Siihen sitten myrsky ja pimeys päälle, niin olisi ollut paha paikka mille tahansa ammattipalokunnallekin.

Sementtilaivan tapaus on sen sijaan hämärä. Vieläpä jos se on mennyt niin, että joku ajelee ohi ja katsoo, että tuolla on jonkun keula pystyssä keskellä merta. Pitäisi olla epirb-poijut, jotka laukeavat tehden hälytyksen, vaikkei kukaan olisi ehtinytkään reagoida. Ylipäätään tavallisen myrskyn ei pitäisi upottaa nykyaikaista laivaa. Ei toisaalta airbussinkaan kuuluisi tippua.

Ikäviä muistutuksia siitä, että luonto on aina voimakkaampi kuin ihmisen innovaatiot. Näillä ajatuksilla valmistaudun taas raahaamaan oman pienen korteni kekoon meriturvallisuuden eteen. Säätiedotus sanoo myrskyä siellä täällä. Toivottavasti enemmän siellä.

 

 

Luojalle kiitos englantilaisista

Olen ennenkin yrittänyt kuvailla tässä blogissa eri kansallisuuksien stereotypioita. Kuuluu tällaisen satunnaisen luotsitarkkailijan suosikkihommiin perehtyä erilaisiin kulttuureihin. Ehdottomia työn mukaan tuomia bonuksia. Sattuipa tänään ihan aito britti asiakkaaksi. Todella harvinaista nykyisin.

Miten voi olla jollain kansalla niin mahtava huumorintaju? Nauravat itselleen, kurjalle säälle ja vallitsevalle vanhanaikaisuudelle. Itseironia kukkii ainakin joka toisessa lauseessa. Meillä suomalaisilla olisi tässä oppimista. Naurettaisiin vaan mekin, eikä vedettäisi hernettä nokkaan tai pähkäiltäisi, että mitähän se nyt tarkoitti.

Ja se kieli ja aksentti. Yleensä merenkulkupiireissä käytettävä englanti on melko köyhää ja simppeliä. Sellaista tankeroa, pääasiahan on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. On juhlaa kuunnella aitoa brittiaksenttia, värikästä kieltä ja fraaseja. Sitä rupeaa itsekin puhumaan parempaa englantia muutaman tunnin kielikylvyn jälkeen.

James Bonditkin meni ihan pilalle sen jälkeen, kun niistä hävisi brittiläisyys, ja tilalle tuli hollywoodmainen action ilman huulenheittoa. Äkkiä nyt sellaisia säädöksiä, ettei englantilaiset merenkulkijat vaan häviä. Ettei mene merenkulkukin ihan pilalle.

 

Miehittämättömät laivat

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on päättänyt, että suunnitelmissa olleet miehittämättömät laivat ovat liian vaarallisia, joten niiden kehittämisestä luovutaan. Koska merkittäviä kustannuspaineita merikuljetuksia kohtaan mm. rikkidirektiivin takia esiintyy, laivojen miehitysvaihtoehdoksi on tarjolla niin sanottu Navikoira, josta havainnekuva alla.

OOW

Suomalaiset kulkevat tässä asiassa kehityksen kärjessä, sillä Navikoira -sana on tunnettu ainakin Tampereella ja Pohjanmaalla jo kymmeniä vuosia. Ennen koirien laajamittaista käyttöönottoa on ratkaistava vielä useita ongelmia, kuten kuinka saada vahdissa oleva koira pysymään hereillä koko vahdin ajan. Dead man's alarmin sijaan on kehitteillä A cat in the neibourghood alarm.

Väsynyt vahtipäällikkö

Koulutus- ja praktiikkavaatimukset menevät niin ikään uusiksi, sillä nykyisten vaatimusten mukainen noin kymmenen vuotta on koirien elinikään suhteutettuna kohtuuton. Koulutuksen järjestäminen saattaa olla tavallisille koirakouluille liian kova pala, joten tarkoituksen soveltuvia merikoirakouluja ollaan perustamassa Helsinkiin ja ruotsinkielisille koirille Ahvenanmaalle.

Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

Titanic

Työaiheisen blogin kirjoittaminen lomalla aiheuttaa loman keskeytymisen henkisellä tasolla, joten siksi blogissa on ollut viime aikoina hiljaista. Kokonaan merenkulusta ei pääse irti lomallakaan, meri oli ylitettävä, koska kävimme Tallinnassa ystävien luona syömässä (Kiitos vielä kerran!) ja katsomassa Titanic -näyttelyä ja merimuseossa Lennusadamissa muutenkin. Tulipa samalla reissulla ryhdyttyä kiinteistösijoittajaksi, ja ostettua myös neliöjalka maata Skotlannista. Asianharrastajat tietävät, kuinka se käy päinsä.

Das Boot

Näyttely ei sinänsä ollut kauhean iso, mutta toteutettu varsin hienosti. Löytyi aidonkaltaiset hytit ja portaikot. Lapsiperheellisenä sitä on kiitollinen siitä, ettei museota oltu pilattu ryöstöhinnoittelulla. Meikäläisillä kultturitapahtumilla ja must see -nähtävyyksillä tahtoo olla juuri se paha vika. Vertaa, valokuva Titanic-kulisseissa 7 € – valokuva joulupukin kainalossa Joulupukin maassa 50 €.

Hauskana yksityiskohtana toimi sisäänpääsyn yhteydessä saatu Titanicin matkalippu, johon oli kirjoitettu Titanicilla aikoinaan matkustaneen matkustajan nimi, pieni tarina matkan syystä ja hyttiluokka. Jokainen sai erilaisen lipun. Vaimo näköjään säästäväisenä luonteena kolmanteen luokkaan. Merimuseo on muutoinkin oiva kohde merenkulusta kiinnostuneelle, ja vieläpä kävelyetäisyyllä satamasta.

List of non-survivors
Piritasta katsoen

Tallinnassa oli vielä enemmän keväistä kuin täällä meillä, loppupäivä saatiin rattoisasti kulumaan ajellessa pitkin ja poikin laitakaupunkia. Jostain syystä se on aina paljon mielenkiintoisempaa – kaupungissa kuin kaupungissa – kuin pyöriä turistipyydysten liepeillä.

 

Nomen est omen

Laivat ovat siitä poikkeuksellisia kulkuneuvoja, että niille on annettu nimi. Oikeinpa kasteessa, vaikkakin vähän erilaisessa. Hyvä niin, ihmislapsi ei ilahtuisi, jos sitä kalautettaisiin pullolla päähän. Ei vaikka kuinka toivotettaisiin myötäisiä tuulia. Nimeämistä on yritetty myös muiden kulkuvälineiden kohdalla, mutta ei se niin hyvin kyllä toimi. Ei bussia oikein miellä Anna-Liisaksi, kyllä se Scaniana pysyy.

Lujaa Laatua Lada

Eri kulttuurit nimeävät laivansa eri tavoin. Työn sankaruuden arvostaminen itäisessä machoilevassa naapurissa näkyy selvästi, on ”Mekhanik Konjukov” ja ”Akademik Fedorov”. Meillä tuskin kukaan tulee antamaan laivansa nimeksi ”Puhemies Heinäluoma”… Toinen vaihtoehto neukkuaikaan olivat erilaiset kirjain-numero yhdistelmät.

Huomaa nimen alta paistava vanha stanssaus

Suosittuja ovat kaikenlaiset paikannimet. Ainakin hollantilaiset harrastavat näitä. Löytyy niin ”Vissersbank”, ”Donau”, ja toisaalta myös ”Lappland”. Varsin tyypillistä on nimetä koko fleeti omistajan tai rahtaajan mukaan siten, että nimessä esiintyy ainakin osa em. tahon nimestä. Kotoisena esimerkkinä Finnlinesin laivat, joissa on aina etuliite Finn. Eräällä tankkerioperaattorilla on nimen edessä aina sana ”Happy”. ”Happy Hopper”, ”Happy Eagle”, ”Happy Bird”… Nerokasta positiivisen julkisuuskuvan vaalimista.

Ne naisten nimet sitten. Sellaisenaan aika vähissä. Yleensä niihin pyritään ymppäämään edellä mainittuja kaupallisia vivahteita. Naisia ne laivat silti ovat, eivätkä suinkaan sukupuolineutraaleja. Englannissa niistä käytetään persoonapronominia ”she”. Lisäksi sukupuolen tunnistaa siitä, että ne käyttäytyvät välillä juuri päinvastoin kuin olettaisi.

Taikauskollekin ollaan viitattu kintaalla. Hyvin harva laiva saa pitää nimensä koko elinkaaren ajan. Nimi vaihtuu omistajien mukaan ainakin pariin kolmeen kertaan. Yksi asia laivoissa sentään pysyy, nimittäin IMO-numero. Se koostuu kirjaimista IMO, sekä seitsemästä numerosta. Näin pysytään kärryillä laivan omistushistoriasta ja sen sellaisesta. Vähän kuin auton valmistenumero.

 

P.S. Talviloma alkoi juuri. Taidan sen kunniaksi huoltaa ruohonleikkurin, koska sitä kohta tarvitaan. Seuraavan kolmen viikon postauksista on paha mennä sanomaan mitään, mutta niin niistä on muutenkin. Luotsauksesta kiinnostuneiden kannattaa ostaa Tekniikan Maailman maaliskuun lopulla ilmestyvä numero, sillä siinä on iso juttu aiheesta.

 

Merenkulun ABC

Saan säännöllisesti palautetta (milloin tiskin alta, milloin sen päältä) siitä, että tekstissä vilisee käsittämättömiä termejä merenkulun ihmeellisestä maailmasta. Tarkoitus ei ole turhaan brassailla sekundäärisillä argumenteilla, tulee vain puhuttua asioista niillä nimillä, jotka yleisesti ovat käytössä.

Korjataan asia ainakin osaksi oheisen termistön avulla.

  • Autopilotti = Laite, joka pitää aluksen asetetulla suunnalla. Ei auto -liitteestä huolimatta toimi autonomisesti, eikä korvaa pilottia (ks. kohta Pilotti)
  • Bulbi = Laivan keulassa vesirajassa oleva pallomainen osa, jonka tarkoitus on tuottaa ilmakuplia laivan rungon ja veden väliin, jolloin kitka pienenee. Vaimot saattavat käyttää termiä myös pilotin (ks. kohta Pilotti) rintakehän ja vyötärön välisestä alueesta.
  • Captain = Hän, jolla on ylin valta laivassa.
  • Deck = Täkki, laivan kansi. Kansiosastolla työskentelevää henkilöä kutsutaan täkkäriksi. Koneosastolla työskenteleviä kutsutaan vaikka miksi, mutta siten etteivät he kuule.
  • ECDIS = Elektroninen merikarttajärjestelmä.
  • Fööri = Laivan keulaosa, peräosasta käytetään nimitystä ahteri.
  • G-piste = Ei se G-piste, mitä juuri ajattelit, vaan gravitaatiokeskipiste. Käytetään laskettaessa laivan vakavuutta. Tavataan puhua yhdessä metasentripisteen kanssa, nämä määrittävät, kuinka vakaa laiva on. Ei ole lastioppi valunut hukkaan minunkaan kohdalla…
  • Hydrokopteri = Pahaa meteliä pitävä jääkulkuneuvo. Huonona puolena mainittakoon jarrujen ja jousituksen puute.
  • Icing = Jäätäminen. Katso pari postausta taaksepäin.
  • Jääkelkka = Alumiininen kulkusilta, joka tyrkätään kiintojäältä ränniin (ks. kohta Ränni) ja jota pitkin pilotti (ks. kohta Pilotti) kipittää ohiajavan laivan kyytiin
  • Kutteri = Talvikäyttöön soveltuva uppoamarunkoinen luotsinkuljetusväline.
  • Luotsileidarit = Köydestä ja puusta tehty laivan ulkosivulla roikkuva kuntoilumahdollisuus, jota pitkin luotsi pääsee laivaan ja sieltä pois
  • Maili = yksi latitudi- eli leveysasteminuutti, 1852 m
  • NM = Nautical Mile, ks. edellinen kohta
  • Ohjauskirja = Viranomaisen myöntämä luotsauslupa tietylle väylälle, luotsikohtainen.
  • Pilotti = Luotsi = Pitkän merenkulkukokemuksen omaava ja toisinaan aamuäreä merikapteeni, joka toimii laivan kapteenin paikallisasiantuntijana. Tuntee luotsaamansa väylät kuin omat taskunsa. Huom! Termiä voidaan käyttää myös nopeasta luotsiveneestä.
  • Q = Keltainen lippu, joka ilmaisee karanteenia. Kiskaistaan eritoten arabimaissa mastoon ennen satamaan tuloa, ja voidaan laskea paikallisten viranomaisten saatua pari kartonkia Marlboroa.
  • Ränni = Jäähän avattu kulkuväylä, jota pitkin liikkuminen on toisinaan hidasta.
  • Syväys = Lukema, joka ilmoittaa, kuinka syvällä laiva makaa. Voidaan lukea valkoisista numeroista laivan ulkosivulla kymmeninä sentteinä (esim. 62 = 6,2 m)
  • Thrusteri = Sivuohjailupotkuri. Voi olla laivan perässä tai keulassa. Voidaan käyttää vain hitaissa nopeuksissa.
  • Utsikt = Yytsikki = Tähystäjä. Mies tai nainen, joka valppaasti katselee komentosillalta ulos hämärän aikaan.
  • Viippaus = Trimmi. Ilmoittaa, makaako laiva perä syvemmällä (perätrimmi) vai keula syvemmällä (keulatrimmi)
  • Watch Officer = Kapteenin sijainen, joka kapteenin poissaollessa käyttää ylintä päätäntävaltaa komentosillalla. Perämies sanoittaisiin suomeksi.
  • X-band radar = 3 sentin aallonpituudella toimiva tutka. Veneilijät, joilla on tutka! Muistakaa kehua iltanuotiolla, että teillä on X-band radar, se tekee lähtemättömän vaikutuksen.
  • Yankee, jenkki. Kansainvälisten tavausaakkosten Y-kirjain tai Amerikan kansalainen.
  • Zulu, kansainvälisten tavausaakkosten Z-kirjain. Koska en ole yhtään rasisti, en liitä tätä mihinkään kansallisuuteen.

 

Jääkelkka

 

Lähestyvä asiakas

 

Hydrokopteri

 

Kiribatin miehet

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että mitä jos työkaverisi tulisi aivan toisenlaisesta maailmasta kuin sinä itse? Ei siis vaikkapa Japanista tai ns. tavallisista paikoista, vaan vaikkapa Kiribatista, Tuvalusta tai Vanuatusta. Töitä pitäisi yhteistyössä tehdä, ja töiden jälkeen tämä työkaveri tulisi teille asumaan.

Tulipa tässä erään kipparin kanssa juttua eksoottisista kansalaisuuksista ja työn tekemisestä heidän kanssaan. Parikymmentä vuotta sitten hän oli ollut samassa laivassa merimiesten kanssa, jotka olivat kotoisin paikasta nimeltä Kiribati. Kiribati on kärpäsenkakan kokoinen saari keskellä Tyyntä valtamerta. Ei siis ihan maailman tapahtumien keskiössä. Noh, Kiribatin pojat olivat pöllähtäneet Frankfurtin kentälle keskellä talvea pelkissä T-paidoissa. Siispä shoppailemaan vähän talvisempaa varustusta ennen laivalle menoa. Kulttuurit törmäsivät kerta toisensa perään: kaverit olivat tottuneet käppäilemään rannalla paljain jaloin, joten kenkäpakko laivalla aiheutti närää. Ja varmaankin hiertymiä koipiin. Ruoka-aika. Pläts! Lautaselle ilmestyi raaka kala. Ei ollut kavereilla tapana pilata sitä kypsentämällä…ja onhan meilläkin sushi tullut sittemmin suosituksi. Kantapään kautta opituksi tuli myös se, että kantta ei kannata spuulailla vesiletkulla kahdenkymmenen asteen pakkasessa.

Mutta mistä sitä voi kaiken maailman asioita tietää, jos ei ole niihin ikinä törmännyt? Tyynellämerellä harvemmin on pakkasta, eikä siellä itsekään tulisi kenkiä käytettyä. Nykyään koulutus on muuttunut niin, että pahemmilta kulttuurishokeilta vältytään. Pienempiä kyllä edelleen esiintyy. Siitä huolimatta toimeen on tultava ja hommien sujuttava.

Big Brotherit ja sen sellaiset ovat aika kevyttä kamaa monikansalliseen laivayhteisöön verrattuna, joka on melkoinen sosiaalisten taitojen kelluva korkeakoulu. Pitää oppia sietämään erilaisuutta ja eri tapoja tehdä asioita. Pitää kommunikoida muulla kuin omalla äidinkielellä. Pitää ottaa selvää toisista kulttuureista, jotta osaa esittää asiat oikein.

Toisaalta aikamoinen työn ohessa tuleva bonus, joka tulee vähän kuin itsestään. Vai mitä?

 

Uhkana rakennekynnet

VTT eli teknologian tutkimuskeskus pläjäytti uudella keksinnöllä. Kohta riittää, kun laivan kylkeä rapsuttaa vähän rakennekynnellä, niin se pyyhkäisee itsekseen Ameriikkaan. Ei tarvita merimiehiä, eikä kyytiin kiipeileviä luotseja. Jää kaikenlaista turhaa hässäystä pois, ohjelmoidaan reitit vaan kynteen ja baanalle.

Periaattessa tekniikka on ollut olemassa vähän brutaalimmassa muodossa jo pitkään. Viime yönäkin luotsailin sellaista laivaa, joka osaisi ajella periaatteessa yksikseen. Periaatteessa.

Toinen asia kokonaan on, kuka haluaisi päästää 25000 tonnia bensaa kurvailemaan kauniissa saaristossamme ilman, että sitä kukaan passaa päälle. Mitä, jos käy ”akuankat”, ja joku Amerikan päässä nojaa vähän väärään vipuun niin, että putoaa pelistä pois koko satellittisysteemit? Saattaa päätyä bensat Kansasin sijasta Kökariin, eikä niin kovin hallitustikaan.

En haluaisi kuulostaa uuden teknologian vastaiselta, koska en sitä ole. Päinvastoin, olen ”klik”-ihminen pahimmasta päästä. Ulkolämpötilakin tulee katsottua netistä, eikä siitä elohopeatangosta. Ja työssä on kyllä kovasti hyötyä uudenaikaisista aparaateista. Sen huomaa aina siinä vaiheessa, kun se karvalakkimallinen asiakas saapuu huonolla kelillä.

Tiettyä teknologiakriittisyyttä on syytä silti olla. Ainakin niin kauan, kun ne laitteet eivät ymmärrä käyttää tervettä harkintaa. Ykkösen ja nollan välille pitää vielä keksiä joku välimuoto. Aina syytetään ja kritisoidaan välillä sitä inhimillistä tekijää, mutta kyllä sillä on monta vaaratilannetta ja onnettomuutta estettykin. Ihan jo tällä rantavesistösektorilla, uskokaa pois!

 

Merimiesjuttuja

Työn parhaisiin hetkiin kuuluu se, kun saa jonkun provosoitua kertomaan suu vaahdossa merimiesjuttuja. Näin entisenä merenkulkijana sitä on kiinnostunut, mitä kuuluu paikoille, joissa on itsekin vieraillut. Tässä eräänä yönä eräs puolalaiskippari päivitti kuulumiset.

”Maaariooo” on kuulemma kadonnut Välimeren radiotaajuuksilta. ”Monkey” harvemmin enää kutsuu ”banana shipiä” kuulemma. Tämän kaltainen öinen mölinä oli VHF:ssä yleistä vielä kymmenen vuotta sitten.

Sen sijaan ”frendejä” vielä riittää tietyissä maissa. Yhteistä ”frendeille” on se, että heillä kaikilla on mielessä ”present”. Jos ”presentiä” ei kuulu, tiedossa on ”biiig problem”. Samoin käy, jos mastoon on unohtunut kiskoa keltainen lippu. Silloin tulee ”penalty”. On olemassa keino, jolla edellä kuvatut vaikeudet ovat pyyhittävissä pois. Sen nimi on ”Marlboro”. Näissä tietyissä maissa viranomaisten tunnollisuus on huippuluokkaa. Tullikin tulee tekemään sisäänselvityksen välillä kaksi kertaa. Tosin jälkimmäiselle ”tullille” tulee yleensä karvas pettymys, kun se kuulee tullin jo käyneen. Mistäs nyt ”presentit” otetaan?

Venäläinen byrokratia on niin ikään aihe, josta juttua piisaa. Siellä taikasana on ”stämp”, jota ilman mikään ei ole minkään arvoista. Huomaan, etten ole ainoa merenkulkija, joka on ihmetellyt, miten ihmeessä se koppalakki pysyy naispuolisten viranomaisten kampauksen päällä. Enkä ainoa, joka on yrittänyt saada heitä hymyilemään – turhaan. Kaskujen kertominen heidän kanssa asioidessa on melko tuhoon tuomittua, tuloksena on parhaimmillaankin piinallista tuijotusta.

Suomea pidetään merenkulkijan kannalta helppona ja mukavana paikkana. Viranomaisia ei näy, jos heillä ei ole erillistä syytä tulla vierailulle. Kaikilla on omat tupakit ja lippuja ei vahdata. Luotsejakin sanovat hyviksi ja ammattitaitoisiksi. Tiedä sitten ovatko vaan vieraskoreita vai tarkoittavatko oikeasti.